Vatsaturvotus masentaa

En ole nyt moneen viikkoon kirjoittanut blogiini, sillä en ole ollut kauhean terve. Olen silti käynyt lenkillä joka toinen päivä ja tehnyt saliharjoituksia, syönyt hyvin, mutta vatsani on silti jatkuvasti kipeä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tänne myös huonoista fiiliksistä, sillä olen ollut nyt aika surullinen pidemmän aikaa. Aina kun terveys krenkkaa, niin mielikin mustenee. Minulla on ollut kova stressi töistä alkusyksystä, mutta olen nyt ottanut lomaa ja olen saanut levättyä. Vatsani on vain nyt käynyt taistoon ja yrittää sabotoida sitä hyvää oloa, jota olen kesästä ja alkusyksystä itselleni saanut.

Minun on taas mentävä uudelle lääkärille ja toivottava, että perimmäinen syy löytyisi. Minulle puhkeaa aina aika ajoin joku uusi sairaus, jota hoidetaan ja voin jonkin aikaa hyvin, kunnes taas sairastun. Yksi on ja pysyy, kiukutteleva vatsa. Sain viimeksi lääkäriltä laihdutuslääkkeitä, joita olen syönyt nyt kuukauden, mutta niistä ei ole ollut mitään apua. Oikeastaan päinvastoin, sillä olen nyt voinut huonommin. Minun pitäisi syödä niitä kolme kuukautta ja sitten katsotaan, että onko niistä ollut apua, jotta lääkäri tietäisi paremmin, että mikä on vialla ja onko "rasvasieppareista" apua. Olen aika skeptinen, mutta kokeilen kaikkea, jos vain oikea syy löytyisi.

Olen nyt lomalla syönyt hapankorppuja ja vähän suklaata, eikä vatsani selvästi niitä kestänyt. Viljat ja sokerit ovat muutenkin minulla miltei nollassa, mutta väsyttää elää askeettisesti kaiken aikaa. Mutta kun olo on taas tällainen ja ollut jo pidemmän aikaa, niin tuntuu että taidan palata vesi-salaattikuurille, enkä mitään muuta syö ikinä koskaan. Motivaatio on vähän hukassa, mutta liikunnasta ja säännöllisestä ruokailusta olen silti pitänyt kiinni. Puntarille ei vaikuta mennä, sillä on oikeastaan se ja sama, paljonko painan, kun näytän tankkilaivalta.

Laitan blogiini kuvan vatsastani nyt, kun se on turvoksissa, eilen se oli vielä tuosta suurempi. Pahoittelen kuvan huonoa laatua ja rajausta, sillä kännykkäkameralla on aika hankala ottaa omasta mahasta kuvaa.

Kiitos kaikille kommenteistanne, ihana kun minua on tänne blogiini vähän kaivattu.

Vatsakuvaa voi verrata lokakuun alussa otettuihin kuviini.

Iltapaino yllätti

Voi kuinka ilahduinkaan, kun kävin huvin vuoksi puntarilla. (Kuinka hauskasti sanottu, kuin se nyt koskaan mitään huvia olisi..) Minun iltapainoni oli 87,5kg. Wuhuuu!!! Sunnuntaina virallinen viikkopunnitus sitten kertoo, että olenko onnistunut laihtumaan jo seitsemän kiloa aloituksesta vai onko tämän takana joku outo, hetkellinen, kuivumisilmiö.

Kävin kuitenkin kirjoittamassa tästä ilosta blogiini, sillä seuraavan jumituksen tai pettymyksen kohdalla voin muistaa, että joskus se paino myös putoaa. Tästä saan kyllä tulevalle lomaviikolle motivaatiota liikkua.

Syyskuu pakettiin

Hei kaikille pitkästä aikaa. Nyt on kova työputki takana, ja minulla on ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten Tallinnan miniloman. Oikeastaan olen heinäkuun lopun jälkeen tehnyt joka päivä töitä, jos tuota pientä lomaa ei lasketa. Olen aika poikki, ylikierroksilla ja vieläkin ihan ihmeissäni ettei tänään tarvitse tehdä töitä. Vasta huomenna ja sen jälkeen pidänkin viikon loman. Blogistanikin sen huomaa, en ole ehtinyt tänne ollenkaan, vaikka olen päivät pitkät istunut koneella. Huh, nimenomaan istunut. Kaksi edellistä viikkoa ovat olleet myös liikunnan suhteen huonoja.

En edes muista, mitä olen tehnyt, sillä en voinut puhelimeni huollon takia käyttää Sports Trackeria. Mutta tiedän, että olen tehnyt paljon vähemmän kuin kuukausiin, sillä olen käytännössä istunut aamusta yöhön koneella, lukenut, kirjoittanut ja korjannut tekstiä. Monen projektin loppuunsaattaminen ja liikkumattomuus olivat tehdä minusta hullun, mutta sain onneksi työnantajalta kiitosta paineensietokyvystä ja siitä, että hoidan sovitut hommat loppuun asti, vaikka ne kaikki olisivatkin isompia projektia, kun alun perin luultiin.

Söin huonommin, liikuin huonommin, voin huonommin. Mutta nyt se puristus on ohi. Hienoa! Laitan tähän nyt syyskuun "muutoskuvia", sillä en ole yhtään varma, onko mitään muutosta ehtinyt tapahtua kehossa.

Syyskuun liikkumiset: 111,5km. Tosin kaikkia päiviä en ole muistanut merkitä, mutta luultavasti noina päivinä en liikkunut yhtään, jolta ei mitään muistikuvaa ole. Kävin tämän lisäksi salilla vain kolmesti ja uimassa kerran. Menin onneksi yli oman syyskuun tavoitteeni kilometreissä, mutta en käynyt joka viikko salilla. Lokakuulle asetan jälleen 110 kilometrin kävelytavoitteen, viikoittaisen salitreenin ja että käyn kerran tunturissa vaeltamassa (olen nimittäin menossa Lappiin lomalle).

1.9. Uinti 20min
2.9. Kävely 5km
3.9. Kävely 9km
4.9. Lepo
5.9. Kävely 10km
6.9. Kävely 5,5km
7.9. Lepo
8.9. Kävely 8,5km
9.9. Lepo
10.9. Kävely 6,5km
11.9. Kävely ja juoksu 11km
12.9. Lepo
13.9. Salilla 1h
14.9. Lepo
15.9. Käsitreeni 30min ja kävely 10km
16.9. Kävely 10km
17.9. Lepo
18.9. Soutu 2km, salitreeni (kädet ja jalat) 1h
19.9. Lepo
20.9. Kävely 10km
21.9. Lepo
22.9. Kävely 10km
23.9. Kävely 8,5km
24.9. Kävely 7,5km
25.9. Lepo
26.9.–28.9. Ei muistikuvaa, että mitä olen tehnyt
30.9. Kävely 10km

Tässä kuitenkin myös vähän yli kuukauden jälkeiset kuvat. Muutosta ei ole tapahtunut juurikaan, painokin on tippunut vain vähän. Aamupaino oli tasan 88kg. Mutta olen silti tyytyväinen, että järkyttävästä stressistä ja pitkistä tauottomista työpäivistä huolimatta painoni on kuitenkin vähän laskenut. Takapuolikuva on rajattu lähempää, joten potretissa viimeisen kuvan koko oikein korostuu. :)

7.10.

26.8.

28.7.

88,4kg

YES! Vihdoin jotain tapahtui ja vielä keskellä kovaa vatsakipua ja turvotusta. Näytän siltä, kun olisin taas lihonnut tynnyriksi, sillä vatsani on ollut stressistä kovin kipeä ja osoittanut mieltään turpoamalla. En ole myöskään ehtinyt liikkua niin paljon kuin mihin olen tottunut, mutta keveämmästä lukemasta kiitän huijaripuntarin syrjäyttänyttä uutta puntaria (tähän väliin on pakko todeta, että huijaripuntarin vastaava lukema oli 89,7kg). Ostin ihan peruspuntarin kyllästyneenä siihen, että lukemat vaihtelivat niin radikaalisti saman aamun aikana.

Ihanaa, että pudotusta on nyt tapahtunut, sillä oloni on ollut tajuttoman kurja. Stressi on tehnyt tuhojaan, päätä särkee, vatsa on kipeä, kroppa ei toimi ja olen surullinen ja väsynyt kaiken aikaa. Verrattuna siis perusolotilaani, joka on kaikkea muuta. Olen kuitenkin niin onnellinen, että pahin alkaa olla ohi ja projektit valmistuvat. Samalla on ulos iskenyt syksy, ja nyt lenkille lähtemisen kanssa otetaan naisesta mittaa. Olen kaivannut liikuntaa ihan järjettömästi, sillä vaikka olen viikoittain liikkunut ainakin kerran kahdesti, se on niin paljon vähemmän kuin mitä yleensä teen, niin siksi uskon, että stressikivut pääsivät iskemäänkin. Kaipasin jotain välitöntä hyvää oloa niihin hetkiin, kun tein aamua iltaa töitä, joten vanha ystäväni suklaa hiipi taas elämääni.

Nollatoleranssini ei siis kestänyt ihan kaikkea, mutta menneet on menneitä. Paino on jokatapauksessa pudonnut, vaikka nyt oloni ei olekaan paras mahdollinen. Joudun taas sietämään hillitöntä sokerihimoa, joka iskee näköjään hetkessä, jos sille antaa vallan. Siksi olen syömättä herkkuja, sillä ilman niitä on vain helpompaa kuin niiden kanssa.

Nautin nyt tuosta lukemasta, sillä kunhan pääsen 85kg tässä joskus, niin palkitsen itseni jotenkin. Menen joka tapauksessa käymään 3.10. lääkärissä, mutta tietysti toivoisin, että voisin perua koko ajan ja paino jatkaisi putoamistaan itsestään ja olisin täysin terve.

Kunpa lukema olisi minun puntaristani, mutta kyseessä on mainoskuva.

Syyskuun kiireet...

...näkyvät siinä, etten ole ehtinyt viikkoon blogiani päivittää, mutta onneksi olen silti pitänyt huolen siitä, että olen säännöllisesti käynyt liikkumassa. Minua silti vähän hymyilyttää, kun olen kirjoittanut tuohon syyskuun liikkumiset -listaani, että joku päivä on ollut lepo-päivä, sillä viime viikkojen tapauksessa päivä on ollut kaikkea muuta kuin levollinen. Nyt eletään alallani vuoden kiireisimpiä aikoja, tai ainakin tuntuu siltä, ja olen tehnyt jopa näinkin pitkiä työpäiviä kuin klo 9.00-3.00. Rutkasti yli kellon ympäri on paahdettu, joten lepo ei ole ensimmäinen sana, jolla kuvaisin sellaisia päiviä, mutta toki liikunnan kannalta kyseessä ei ole ollut mitään muuta kuin laiskottelua takapuolen miltei juurtuessa penkkiin.

Minulla oli viime viikolla jopa kolme lepopäivää, jolloin en hikiliikkunut ollenkaan. Kilometrejä kertyi kuitenkin 27,5, ja salitreeniä puoltoista tuntia. Olen itsestäni oikein ylpeä, että olen nyt hoitanut stressiä ja vapaa-ajattomuuden ahdistusta liikunnan avulla. Kun tuntuu, että työt eivät tekemällä lopu, eikä koskaan tule valmista, niin liikkuessa aivot saavat levätä ja psykologisesti on tärkeää saada näin kiireisen ajanjakson aikana välitöntä palautetta. Tuntuman siitä, että jotain tapahtuu nyt ja heti, lenkin jälkeen on jotain valmista, vaikka teoriassahan ihmisen liikkumis-saldot eivät ole ikinä täynnä. Mutta sen kyseisen päivän osalta kyllä. Se on vapauttavaa.

Paino on nyt viimein lomareissun jälkeen pudonnut, mutta mistään huimista luvuista ei puhuta vieläkään. Olen nyt saanut juhannuksen jälkeen 5 kiloa pois. Olen lukuun totta kai pettynyt, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Olen luvannut itselleni, että jos paino jumittaa tai hidastelee vielä ensi kuussa tähän aikaan, niin menen taas lääkäriin. Saan kuitenkin nyt usein kehuja siitä, että olen laihtunut, joten ehkä puntari ei tosiaan kerro kaikkea. Nyt en ehdi asiaa pohtia, sillä oma osansa painon hitaaseen putoamiseen on varmasti tällä työstressillä. Syömiset ovat menneet hyvin, vaikka syön varmasti vieläkin liian vähän, sillä pääasiallisesti elän erilaisilla salaateilla ja itsetehdyillä proteiinijuomilla.

Kiitos kommenteista, oli ihana, että minua oli jopa tänne vähän kaivattu. Kiitos Eli! :) Kirjoitan myös myöhemmin jutun syömishäiriöhistoriastani, kuten yhdelle lukijalle lupasin.

Lenkillä olen pitänyt nyt mukana pientä Gymbossiani. Sen avulla on helppo saada treeniin lisää tehoa, sillä pieni piippaus tasaisin väliajoin käskee minun joko kävellä tai juosta. Treenaan juoksua intervalliharjoituksina, niin jalat, nivelet ja polvet tottuvat paljasjalkakenkiin ja juoksuun ylipäänsä. Olen myös pitänyt siitä, että päätäntävalta juoksun ja kävelyn rytmityksestä on ulkoistettu pienelle laitteelle. Nyt olen kävellyt 2,5 minuuttia ja juossut puoli minuuttia. Kunto on kasvanut, joten jatkosas pidennän juoksuaikaa ja lyhennän vastaavasti kävelyaikaa.

Huijaripuntari

Minulla ei ole nyt ihan tarkkaa viikkopunnituslukua, sillä puntarini on suuri typerys. On täysin kiinni tuurista tai valitusta asennosta, että minkä lukeman siitä saa irti. Siksi joutuu käymään monta kertaa ja toivomaan, että edes kaksi kolme kertaa luku osuu samaan. Tänä aamuna painoni oli kaikkea väliltä 89.8–90.4kg. Vielä ollaan siis korkeamalla kuin ennen-matkaa-luvut, mutta maanantain shokki kolmen kilon nesteenkerääntymisestä on taaksejäänyttä huvia.

90kg raja on minulle joku kirous, en pääse nyt millään siitä eroon, vaikka en repsahtele ja liikun sen 10 tuntia viikossa. Nyt on kolme kuukautta endometrioosi ja pcos -leikkauksista ja kuukausi kontrollistakin, jos vielä parin viikon päästä painan saman verran kuin nyt, niin menen uudelleen lääkäriin. Olen käynyt ravintoterapeutillakin ja kaikki pitäis mennä ruokailujen suhteen hyvin.

Nyt tosin aion hankkia uuden puntarin, en tajua, miten kotiini on moinen ronkeli edes asuttautunut. Haluan sellaisen ihan tavallisen laitteen, joka ei yritäkään mittailla mitään rasvaprosentteja, antaa vain luotettavasti painon ilman, että jalkoja pitää asetella tarkkaan tjsp.

Parin viikon päästä otan taas kuukauden muutos -kuvat, toivottavasti elokuisiin kuviin on taas kiinteytymistä tapahtunut. Olen joskus nuorempana uhonnut, että voisin painaa, vaikka 100 kiloa, jos vain olisin hyväkuntoinen ja näyttäisin hoikalta. Tämä tuntuu olevan kohtaloni, painon pyöriessä korkealla, mutta kunnon ja ulkonäön muuttuneen huomattavasti kesästä.

Mitat ovat kuitenkin nyt olleet samat kuin 26.8., eli kahdessa viikossa muutosta ei kauheasti ole tapahtunut, paitsi että matkalla paino nousi ja nyt se on taas laskenut melkein kokonaan. Pitää jaksaa tsempata, vaikka hitaanlaisesti kaikki tapahtuu. Olen onneksi vienyt itseltäni tekosyyt pois, enkä voi syyllistää itseäni mieliteoista ja lipsahduksista. En muuten kestäisi tätä tahkoamista, jos koko ajan tietäisin, että onnistuisin paremmin, jos olisin jättänyt sen ja sen jutun syömättä.

Jotkut ystävistäni kehuvat itsekuriani, mutta mie itse näen sen näin, ettei mulla ole oikein vaihtoehtoa. Anonyymisti sen voi tänne sanoa, sillä eihän tämmöistä kukaan usko. En käsi sydämellä usko, että minun kuuluisi olla näin iso elämäntapojeni suhteen. Voisin olla 10–15kiloa ylipainoinen, mutta en 30kg. Olen liikkunut aina säännöllisesti, enkä ole syönyt yli omaa osaani. Mutta olen aina ollut sairas, ja nyt vasta olen alkanut ymmärtää, mikä vaikutus niillä on ollut myös painonnousuun. Mutta jos söisin karkin siellä täällä, jäätelöä vähän kesällä, en saisi tämänkään vertaa tuloksia aikaan. Joten itsekuri on aika pakkotila, mutta ei se onneksi tee nyt tiukkaa, kun en makeaa kaipaa ja liikkuminen on tärkeä osa viikkoani. Keino hoitaa stressiä, mukava tapa hoivata parisuhdetta, keskustella ja voida yhdessä hyvin. Minulla on nyt myös hyvin zen-asenne painoon, sillä pakko tässä on kuitenkin elää päivä kerrallaan, joten sama vaikka se putoaisi hitaasti, kun kuitenkin putoaa ja voin hyvin.

Mutta se ei tarkoita, ettenkö silti haluaisi sen oikean lukeman tietää. Joten nyt on hakusessa hyvä peruspuntari!

Viikon kilometrit = 38 km.

Elokuun liikkumiset

1.8. Lepo
2.8. 3km
3.8. 3km
4.8. 5km + 3km
5.8. 10km + 30min punttitreeni käsille
6.8. Lepo
7.8. 6,6km sauvakävely
8.8. 8,5km
9.8. Lepo
10.8. Lepo
11.8. 9,5km + 5,5km
12.8. 7km
13.8. 7,7km
14.8. Lepo
15.8. Lepo
16.8 7,5km = kävelyä 5km, juoksua 2,5km
17.8. 6km
18.8 3,5km kävelyä + 50min salilla, kuntopyöräilyä ja käsilihasliikkeitä
19.8. 6,5km kävelyä + 35min käsitreeni
20.8. Lepo
21.8. 1,5h salilla (juoksumatto, vapailla painoilla treeniä)
22.8. 6km lenkki
23.8. 8,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
24.8. 4km kävely
25.8. 8,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
26.8. Lepo
27.8. 9,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
28.8. 10km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
29.8. Lepo
30.8. Lepo
31.8. 1h salilla (juoksumatto, soutu, vapaita painoja, kuntosalilaitteilla käsi- ja jalkalihasliikkeitä)

Yhteensä = 138,6km kävelyä ja juoksua. Salilla noin 4,5h.

Nyt ilmojen viiletessä salilla tulee varmasti vietettyä aikaa enemmän. Harmittaa, että jäin heinäkuussa itselleni asettamastani kilometritavoitteesta 1,4km. Varmasti olen tämän kävellyt kauppareissuilla sun muilla monet kerrat, mutta se ei ole pointti. Lasken vain omia liikuntasuorituksiani, en hyötyliikuntaa. Syyskuulle asetan itselleni pienemmän kilometritavoitteen, mutta vastaavasti nostan salitavoitetta. Minun pitää ehtiä ainakin kerran viikossa salille, käydä kerran uimassa (ja ostaa uimapuku!) ja liikkua 110km.

Mutta olen muuten tosi tyytyväinen, sillä lepopäiviä on ihan kiitettävästi, enkä ole kärsinyt vammoista tai lihaskivuista juurikaan. Rakastan paljasjalkakenkiäni, ihan jo valmiiksi harmittaa, kun talvella niitä ei voi pitää. Kunto on parantunut huimasti, pulssi laskee ja vauhti kasvaa. Hyvä! :)

Olen nyt lenkillä alkanut juosta, 30 sekunttia juoksua ja kaksi ja puoli minuuttia kävelyä. Jatkossa pidennän juoksuaikaa ja vähennän vastaavasti kävelyä jne. Salikortti yliopiston kuntosalille on hommattu, tälläkin viikolla yritän torstaina ehtiä sinne. Minulla vaihtelee työpäivien rytmi miltei päivittäin, joten pystyn toisinaan järjestämään itselleni keskellä päivää aikaa, mutta toisaalta vastaavasti joudun tekemään iltaisinkin töitä, kuten esimerkiksi tänään.

Olen onnellinen, että liikuin elokuussa niin paljon, sillä tein myös töitä kolme viikkoa putkeen aamuin illoin ja päivittäin. Pieni matka Tallinnaan katkaisi työpuristusta, mutta oikeastaan en ole ollut niin kauhean stressaantunut, kun olen pitänyt huolta siitä, että ehdin säännöllisesti liikkua. Teen vaikka yömyöhään töitä, kunhan saan vain pitää tunnin kahden tauon ja mennä pururadalle kävelemään.

Haluan myös tässä koontipostauksen yhteydessä kiittää kaikkia kannustavista kommenteista ja toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi!