sunnuntai 26. elokuuta 2012

Muutoskuvia

Tässä kauhugalleriani kuvia. Näistä pitäisi näkyä nyt kuukauden aktiivisen liikkumisen tulos. Uudemmat kuvat otettu selvästi lähempää, joten selvää eroa ei ehkä vielä huomaa, mutta itse olen näkevinäni peilistä kiinteytymistä. Varsinkin kasvoista, jotka eivät nyt tietenkään näistä kuvista näy. Nolottaa laittaa kuvia, vaikka näistä minua ei varsinaisesti voi tunnistaa. Mutta jos tunnistat, älä paljasta. Suojaathan yksityisyyttäni. :)

Puntarista ovat patterit loppuneet, joten en pysty merkkaamaan viikkopudotusta (tai lihomista) tänne blogiini ylös, mutta viikossa on mitoissa tapahtunut pientä muutosta. Kuvia pyrin päivittämään kuukauden välein ja samoissa vaatteissa, niin näkisin parhaiten muutoksen. Rusketus ei ole noin pahasti hävinnyt, yritin vain saada ylempiin kuviin vähän valoa, jotta niistä saisi jotain selvää. Heinäkuussa huoneisiin pääsi aamusta enemmän valoa kuin tänään. Muuta kuvankäsittelyä en kuvilleni tee. (Mitä järkeä siinä olisikaan. :))

26.8.

28.7.

Nyt sain mittausapua, ja mittasimme tarkkaan vaakatasossa, joten joissakin kohdin näkyy "lihomista", mutta uskon sen johtuneen siitä, että viikko sitten ei katsottu niin tarkkaan keksikohtaa tai sitä, että mittanauha pysyy linjassa. Aion myös lopettaa tuon leppoisimman kohdan mittauksen, sillä se on oikeastaan aika typerä tapa mitata laihtumista, sillä kun yksi kohta kapenee, niin leppoisin kohta laskee kaiken aikaa takapuolta kohden. Ei ole mitäänt arkkaa kohta, josta mitata. Reiden olen mitannut aiemmin lihavimmasta kohtaa, mutta vastaisuuden varalle merkkaan nyt kaikista keskikohdan.

Mitat ovat muuttuneet 25.7. ja 19.8. jälkeen seuraavasti:

Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm -> 96cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm  -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa.)
Lantio: 117–118 cm -> 114cm -> 115.5cm (Olen ilmeisesti lantiosta lihonnut tai sitten mittanauha oli nyt tarkempi kuin viikko sitten.)
Reisi: 71 cm -> 71 cm -> 70cm (keskikohta 63cm)
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm-> 29.5 cm

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ravintoterapeutilla

Kävin tänään juttelemassa ravintoterapeutin kanssa, yllätysyllätys, ruokavaliostani. Paino on pudonnut leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa, eikä pcos enää pitäisi kummitella taustalla, mutta lääkäri ehdotti, että kävisin ravintoterapeutin luona varmistassa, että teen oikeita asioita.

Maksoin siis tänään 85 euroa siitä, että minun pitäisi syödä enemmän. Näin yksinkertaistaen. Liikun niin paljon, että nykyinen ruokavalioni vetää kehon säästöliekille (ja on varmasti vetänyt jo), eikä paino voi silloin pudota. Minulla on valmiiksi vaikea syömishäiriötausta, joka on varmasti jättänyt jälkensä aineenvaihduntaan ja lisäksi nämä hormonaaliset sairaudet vaikeuttavat painonpudotusta entisestään, joten minun ei kannata pistää kehoa enää tämän kovemmin puristuksiin.

Hän ehdotti, että söisin jatkossa niin, että päivän kokonaisenergia kerääntyisi seuraavasti: 40% rasvaa, 30% proteiinia ja 30% hiilareita. Syön tällä hetkellä liian vähän hiilareita, kun kuitenkin liikun sen 10 tuntia viikossa. Olen jatkuvassa ketoosissa ja vaikka nostaisin hiilareita jonkin verran, saattaisin silti vieläkin pysyä ketoositilassa. Joten alle 50gramman ei kannata nyt minun mennä, vaan pyrkiä lähemmäs sataa. Olen kuitenkin saanut painoa alas nyt laskemalla hiilareiden määrää, joten tietysti tämä vähän pelottaa, että lähteekö paino taas nousemaan tai jumahtaako kokonaan.

Mutta olen valmis kokeilemaan, sillä aiemmin kun hiilarimääräni oli korkeampi, oli ruokavaliossani paljon enemmän sokeria. Nyt nostan hiilareita lähinnä maitotuotteilla, syön enemmän marjoja ja silloin tällöin kauraa. Sen pitäisi olla viljoista ainoa, jota vatsani sietää. Kokeilemalla sekin selviää, mutta en kaipaa kyllä yhtään turvonnutta vatsaani. Kaikki tämänkaltaiset muutokset jännittävät, sillä olin pitkään niin kipeä ja nyt voin erinomaisesti, paitsi että olen ylipainoinen. Hedelmiä hän ei suositellut enempää, sillä niiden makeus helposti saa koukuttumaan taas sokeriin, kun nyt olen siitä hyvin vieroittunut.

En mie siellä ihmeitä oppinut, tiesin jo etukäteen, että taustani ja sairauteni ovat vaikeuttaneet painon pudottamista tai pikemminkin olleet edesauttamassa painon kertymiseen. Mutta oli hyvä hetken aikaa keskittyä ammattilaisen kanssa viime viikkojen tekemisiin ja syömisiin. Sain paljon hyvää palautetta ja luottoa siihen, että teen nyt jo paljon oikein. Ymmärsin myös, että vanhat tavat ovat kuin pinttynyt lika päässä. Harhaudun usein ajattelemaan, että syömällä aina vain vähemmän ja liikkumalla aina vain enemmän, päästään määränpäähän nopeammin. Ihan naurattaa saada itseään kiinni näistä ajatuspieruista, kuin en olisi vuosien terapiakäyntien ja osastohoitojen aikana oppinut mitään. Onneksi olen. Olen energinen, onnellinen ja voin hyvin. Jo nyt. En siis tarvitse laihtumista saavuttaakseni jotain puuttuvaa onnentilaa. Haluan laihtua siksi, että olen nyt vihdoin niin terve, että voin laihtua sairastumatta pakkoajatuksiin.

Tänään sain kuulla hyvältä ystävältäni, että olen hänen mielestään hoikistunut. Se nostatti kivan illan tunnelmaa entisestään. Join lasin viiniä, nautin ystävien seurasta, lämpimästä illasta. Kävin lenkillä ennen juhlia, josta sain lisävirtaa.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

I've got so much weight on my shoulders

Eilen kävin iltayhdeksältä salilla nostamassa painoja ja polkemassa hirveän huonokuntoisella kuntopyörällä. Vaikka olin ihan hiestä märkä ja kädet eivät enempää jaksaneet nostaa, tänään ei ole ollut mitään lihaskipuja. Olin silti tyytyväinen, että työurakoinnin jälkeen päätimme mennä vielä liikkumaan, sillä siten pysyy hyvä rytmi yllä liikunnan suhteen. Nostin ennätyspainoilla enemmän toistoja kuin aiemmin, joten selvästi kehitystä on tapahtunut. Tein tuttuja hauiskääntöjä, mutta lisäksi kyykkyjä tangon kanssa sekä ojentajaliikkeitä ja penkkipunnerrusta käsipainoilla.

Olen kävellyt ihan hyvin (pyrin että viikossa tulisi kilometrejä noin 35), juossutkin vähän, mutta haluaisin ehtiä liikkua vielä enemmän. Alakerran punttisali on hyvä lisä, sillä sinne pääsee nopeasti, mutta ostin syksyksi yliopiston liikuntasaleihin oikeuden. Minulla oli jäljellä liikuntaseteleitä, joten puolen vuoden kortille jäi hintaa 6,20e. Olen tyytyväinen, että muistin kaivaa edellisen työnantajan kautta hankitut liikuntasetelit esille ennen kuin ne menivät vanhaksi. Hyvä diili ja aion varmasti käydä salilla ja kivoilla ryhmäliikunta-tunneilla. Nyt olen liikkunut noin 10 tuntia viikossa, se on aiempaan verrattuna hurja parannus.

Mulla on ollut liikunnan ja ruokailun suhteen hyvä flow. Olen syönyt vähähiilihydraatttisesti, ketoositikkujen mukaan olen pysynyt ketoosirajalla jo jonkin aikaa. En ole nyt merkinnyt ylös ruokailuja kovin tarkkaan, koska ruokavalioni toistaa hyvällä tavalla itseään. Olen tottunut nauttimaan aamupalan itsetehdyn proteiinijuoman muodossa, töissä syön salaattia. Päivällinen vaihtelee, mutta nyt kuumilla ilmoilla sekin on pysynyt salaattilinjalla. Liikunnan jälkeen juon taas proteiinijuoman. Paljon vettä, teetä ja muutaman kerran vähän kahvia kermalla. (Inhoan kahvia, mutta aina ei aamuisin ehdi juoda teetä.) Mutta kyllä mie vielä Kiloklubiin ruokia merkkaan, kun pääsen koneen äärelle hyvin koko päivän ajan, sillä silloin tarkistan aina ettei hiilareita tule liikaa, enkä myöskään syö liian vähän. Jos tuntuu, että olen syönyt liian vähän, napostelen vähän juustoviipaleita tai pähkinöitä. Mutta en ole ollut nälkäinen, tosin se saattaa johtua ketoosista.

Menkkaturvotus on lähtenyt, mutta edelleen olen vielä toipumistilassa, sillä veren tippuminen jatkuu, mutta uskon sen johtuvan nyt siitä, että kävin kontrollitutkimuksissa, ja sen jälkeen menkat alkoivat, eivätkä ole yli viikkoon vielä loppuneet täysin. Ei haittaa, kunhan vatsa ei enää turpoa 20 senttiä (!!) eikä kipuja tule.

Olen vihdoin päässyt alle 90kg, sillä eilen puntari näytti 89.4kg. En uskalla käydä nyt hetkeen, sillä tiedän painon varmaan hetkellisesti sahaavan ylöspäin. Toivon, että ensi viikolla olen jo alle 89, niin tuo inhottava 90 kilon -raja ei enää kummittelisi taustalla. Olen myös 200gramman päässä siitä, että olen laihtunut 5kg yhteensä.

Mitat ovat muuttuneet 25.7. jälkeen seuraavasti:

Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa)
Vatsan leppoisin kohta: 117 cm (kahvat ja rölssi) -> 108 cm
Lantio: 117–118 cm -> 114cm
Reisi: 71 cm -> 71 cm
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm

Olen hurjan tyytyväinen, mutta töitä on vielä paljon jäljellä. Ensi viikolla pitää ostaa uusia treenivaatteita, sillä liikun niin paljon, etten selviä enää näillä vähillä, mitä minulla nyt on. Varsinkin kun siirryn syksyä kohden metsänsuojista ihmisten ilmoille. Oikeastaan tarvitsisin kolmannet hyvät urheiluliivit sekä urheiluhousuja. Paitoja ja toppeja on vaikka muille jakaa.

torstai 16. elokuuta 2012

Tältäkö se tuntuu...

Mikä tunne!

Tänään juoksin, oikeasti, kokonaisen kierroksen pururadalla. Vaivatta. Olen vain kävellyt, enkä ole pitkiin aikoihin juossut. Itseasiassa en ollenkaan näin painavana, sillä olen suojellut polviani. Tänään vain tuntui siltä, että taidan juosta tämän alamäen. Sitten jatkoin vielä ylämäenkin, jatkoin eteenpäin ja mietin koko ajan, että jos tuntuu pahalle, niin lopetan ja jatkan kävelyä.

Sopivasti soittimeni alkoi soittaa Jenni Vartiaisen biisistä kohtaa tältäkö se tuntuu.. Mietin vain hämilläni, että oikeasti, tältäkö tämä nyt tuntuu, odotin luhistumista ja vaikeuksia. Mutta eteneminen oli kepeää, iloista. Hengitykseen ei ottanut, eikä kehoni halunnut lopettaa juoksemista. Tai noh, jalat eivät siitä pitäneet. Uudet paljasjalkakengät sopivat minulle jo hyvin kävelyyn, mutta juoksun aikana jalat protestoivat ilkeästi. Vähän penikkatautia siellä, kipeää varvasta ja kantapohjaa täällä. Lopetin siis kierrokseen, vaikka olisin voinut jatkaa. Päätin totutella jalkojani juoksuun, kuten olen totutellut kävelyyn. Nyt kävelen mielelläni Merreleilläni ja ilman sukkia.

Minulla on todella stressaavaa töissä, koko elokuu on ihan hurjaa myllerrystä. Projekteja päällekäin, töitä aamusta iltaan. Tänään meinasin uuvahtaa sähköpostin äärelle, viestejä ja vaatimuksia, oletuksia ja toiveita pilvin pimein. Olin luhistua siihen paineeseen, mutta päätin lähteä ulos kävelemään. Päätin, että unohdan nyt työjutut hetkeksi, kuuntelen hyvää musiikkia ja nautin auringosta. Sitten yhtäkkiä juoksin.

Olen ollut yhtä hymyä sen jälkeen. Paras päätös taas pitkiin aikoihin, ja jaksan nyt ihan eri tavalla tehdä illan taas töitä. Liikunta on parasta stressinpoistolääkettä. Ja noh, lukeminen on toinen. Ennen olisin jo tärissyt sokeri-ikävääni, mutta nyt en tarvitse moisia palkintoja selvitäkseni työtaakasta. Puntarikin on kiittänyt nyt minua 400gramman pudotuksella. Hyppelehdin monta kertaa puntarilla aamusella ja yritin väkisin saada lukeman alle 90kg, ja kävihän se kerran 89.8kg, mutta täytyy nyt vain vielä odottaa. Menkkaturvotus on laskenut, mutta kokonaan ne eivät ole vielä loppuneet, joten myöhemmin kerääntynyt neste varmasti lähtee. Kokonaispudotus leikkauksen jälkeen on 4,4kg. Olen ihan tyytyväinen, vaikka tahti on hitaanlainen. Toisaalta, lääkäri kyllä kehui, että olen hoikistunut, eikä ison leikkauksen jälkeen voi odottaa, että hetkessä keho lähtee toimimaan. Hormonit ovat kyllä jo tasapainottuneet keväisestä, enkä ole enää kipuisa. Iho on parempi, ja mikä parasta, paino laskee.

Palkinnoksi herkkusalaattia. Jos sitä olisi. Kuva on kesän arkistoista, mutta tällä palkitsisin itseni nyt, jos minulla olisi tuoreita mansikoita.

maanantai 13. elokuuta 2012

Pikapäivitys

Tulin jättämään blogiini pikaisen tervehdyksen, että täällä ollaan. Pakollinen blogi- ja nettilakkoilu on johtunut siitä luonnollisesta syystä, että nettiyhteys on edelleen kotona katki. Meidän rapussa kellään ei toimi nettiyhteys, mutta viereisessä toimii, eikä sitä ole vielä ratkaistu, että mistä se johtuu. Niinpä en ole päässyt tännekään kirjoittamaan omia ajatuksiani lenkkeilystä, syömisistä ja painonpudotuksesta (tai minun tapauksessani putoamattomuudesta). Töissä on sen verran kiireistä, eikä tämä bloggaaminen ihan työnkuvaanikaan kuulu, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa jotain. Olen saanut uusia lukijoita, kiitos paljon teille kaikille kommenteistanne ja siitä, että olette mukana tsemppaamassa.

Liikkumiset ovat menneet hyvin, kuten tuosta elokuun liikkumiset -gadgetista voi katsoa. Lauantaina kävelin 15km, sunnuntaina 7km ja eilen lähes kahdeksan kilometriä. Olen syönyt lähinnä salaatteja, sillä menkkaturvotus ja hormonien möyrintä kehossa ovat tehneet olon aika tukalaksi, joten ei ole tehnyt mieli syödä siihen päälle juuri mitään. Sunnuntaina lenkin jälkeen vatsani paisui 16cm (!!) ja olin kuin viimeisilläni raskaana yrittäessäni kömytä saunanlauteille. Huh. Onneksi nyt näkyy taas valoa tunnelin päässä ja vatsa on jo normalisoitumaan päin. Paino nousi takaisin yli 91kg, mutta toivon sen johtuvan nesteen kerääntymisestä. Ei se silti mieltä ylennä marssia joka ilta ulkona jalat rakkuloita täynnä, eikä mitään tapahdu puntarilla, mutta eipä tässä ole muita vaihtoehtoja kuin uskoa, että jotain jossain vaiheessa tapahtuu. En usko, että hyvä kunto ja reipas mieli ovat pahasta, oli paino mikä vain.

Paremmin kuulumisia, kunhan nettiyhteys saadaan toimimaan. Haluan myös tuoda blogiini kuvia lenkkeilyreissuilta.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

-800grammaa

Vihdoinkin paino on hilautunut taas alemmas, puntari näyttä 800grammaa vähemmän kuin viime kerralla. Nyt paino on 90.4kg, ja odotan kovasti, että pääsisin aloittamaan päiväni taas kasilla, sitten seiskalla ja kuutosella. Luultavasti siihen aikaan en enää puntaroisi joka aamu. Nytkin olen pyrkinyt pitämään taukoja, että paino oikeasti ehtii pudota jonkin verran, ettei joka aamu vähän masenna.

Olen iloinen, sillä olen laskenut hiilareita entisestään, ostin ketoosiliuskoja apteekista, joten olen pystynty seuraamaan että ketoosi pysyy, muttei mene liian "syväksi". Sopivasti sain näillä keinoilla painoa vähän laskettua, sillä tänään on lääkärin kontrolli ja juttelemme pcosista. En ole vielä varma, että tuleeko minulle joku lääkitys, mutta vaikka sivuoireet metformiinissa vähän huolettavat, olen valmis kokeilemaan kaikkea, että painonpudotus olisi mahdollista. En kuitenkaan jaksa "kitkutella" ketoosissa koko elämää.

Sain inspiraation Irwikissalta,, joka on kova sauvakävelijä. Kävin eilen 6,5km lenkin, ja antaapa sauvakävely peruskävelylenkkeihin jotain uutta. Mukavaa vaihtelua. Tänään pitää lääkärin jälkeen käydä uudelleen. Tsemppi päällä, hyvä mieli, mutta enemmän tiedän voinnistani ja leikkauksesta toipumisesta vähän myöhemmin.


Päivitys:

Lääkärikäynti meni oikein hyvin. Leikkaus on onnistunut, eikä minulla ollut enää jälkiä endometrioosista tai pcosista. Leikkauksen aikana minulle asennettiin kierukka pitämään noita pois siihen asti, että yritämme lasta. Nyt kaikki näytti niin hyvälle, että voin sanoa olevani terve ja näiden ei pitäisi haitata sitten myöhemmin lapsensaantia! JEE!!

Lääkäri oli vielä niin kiva, että kehui minun kiinteytyneen sitten viime näkemän ja uskoi, että paino lähtee nyt hormonitasapainon korjautuessa ja näiden vaivojen poistuessa laskuun. Pitää vain jatkaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja liikkua näin paljon kuin nyt.

Tänään vietämme kolmivuotiskihlajaispäivää, pyysin jo sauvakävelyseuraa, hyvää ruokaa ja yhteislukuhetkeä. Heh, kuulostaa vähän tylsälle, mutta huomenna on niin kiireinen päivä, että mielelläni nautiskelen mieltäkohottavista ja -rentouttavista asioista kahdestaan.

maanantai 6. elokuuta 2012

These Shoes Are Made for Walking


Uudet Merrelin barefootit toimivat kävelylenkeillä ihan mahtavasti. Luulin, että jalkani kipeytyisivät niistä helposti, mutta ainakin vielä olen välttynyt kivuilta (koputtaa puuta). Kävelin eilen 10km lenkin, välillä löysäsin nauhoja ja välillä pistin taas kireämmälle, sillä olin epävarma, että miten uudet kengät näin pitkällä lenkillä käyttäytyvät. Tai oikeastaan, miten jalat sulattavat uudet tulokkaat. Kävin parina päivänä lyhyemmät lenkit, että saisin kenkiin vähän tuntumaa. Molempina päivinä oli suuri kiusaus kävellä vielä enemmän, niin kepeältä askel tuntui. Lauantaina kävelin 5km näillä kengillä, ja huomasin, että laastareilla sain hyvin suojattua nilkan hinkkautumiselta.

Kuva havainnollistaa sen, kuinka ohut näiden Merrelin Lithe Glove -kenkien pohja on. Silti se on niin paksu, että jalkani eivät ole kipeytyneet paljasjalkakenkäilystä. Mietin, että salikengiksi voisin hommata vielä ohuemmat, esimerkiksi Feelmaxit. Mutta niiden aika ei ole vielä. Paljasjalkakenkäilyyn koukuttuu nopeasti, kengät ovat niin keveät ja vaikka otin umpinaisen mallin, ne ovat muita kenkiäni viileämmät. Jalka ei haudu ulkona, mutta sisällä näissäkin on kuuma.

Huippuhyvä ostos!!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Lenkkimusaa

Tänään kuuntelin aika hidasta musaa, nautin auringosta, ulkoilmasta, kesästä ja hyvästä fiiliksestä.

Husky on ihan uusi levylöytö. Tämä biisi pärähti tajuntaan lenkillä, askel keveni ja tuntui, että jaksaisin vaikka kuinka monta kierrosta.



Tämän tahtiin kävelinkin yhden kierroksen pururadalla, uudelleen ja uudelleen vain soimaan. Aurinkokin väreili minusta voimakkaamin puiden välistä, kun kuuntelin tätä.



"Over the dessert, in to the forrest, i run as a child, to hide from my hunger..."



Odotan Eva & Manun levyä, facebook-sivujen kautta huomasin tänään, et pari viikkoa enää menee. Sitten pystyn kuuntelemaan biisejä helpommin kuin youtuben kautta.



Yann Tiersenin Goodbye Lenin -elokuvan soundtrack on ihan huikeaa jäähdyttelymusaa pitkän lenkin jälkeen. Katselin korkeita puita, tunnustelin käpyjä jalkojen alla, nautin siitä, että sielu oikeasti sykähteli.

4 x 11

Kiitos kaikille haastajille, nyt vastaan teidän esittämiinne kysymyksiin.

Every Step Matters -blogin kirjoittaja Jelissa kysyy:

1. Oletko ystävien seurassa joukon rämäpää vai "ujo hiiri"?
En ole kyllä kumpikaan, mutta olen erittäin puhelias ja eloisa. Puheliaampien ystävien seurassa osaan puolestani antaa tilaa heille.

2. Voisitko harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä? (Ellet jo ole.) :)
Voisin harkita ja ruokavalioni on hyvin kasvispainotteinen, mutta olen silti vielä sekasyöjä.

3. Kerro 3 luonteenpiirrettä, joita arvostat ihmisessä eniten (?)
Suoraselkäisyys = pidetään se, mitä luvataan, ollaan rehellisiä ja luotettavia, eikä syytetä syyttömiä. Positiivinen elämänasenne, joka heijastuu kaikkiin valintoihin ja arvoihin. Epäitsekkyys, kuuluu tosin osana suoraselkäisyyteen ja positiiviseen elämänasenteeseen, mutta tällä haluaisin vielä korostaa, että arvostan kanssaihmisissä sitä, ettei kaikkea pyritä tässä elämässä aina tasaamaan. "Sinun onni ei ole multa pois" -asenne kaunistaa kenet tahansa.

4. Suunnitteletko liikuntasi etukäteen vai liikutko fiiliksen mukaan?
Sekä että, asetan kilometritavoitteita ennen lenkkiä, mutta en pidä orjallisesti niistä kiinni, jos fiilis ei ole oikea.

5. Jos voisit lahjoittaa 100 000e hyväntekeväisyyteen, niin mikä olisi lahjoituksesi kohderyhmä?
Ihmisoikeusjärjestöille. Uskon, että jos ihminen voi hyvin ja hänellä on mahdollisuus olla vapaa, saada töitä ja ruokaa, hän kohtelee myös eläimiä ja ympäristöä paremmin.

6. Onko sinulla jokin bravuuriruoka?
Ei oikeastaan. Olen nyt onnistunut muutaman kerran munakoison kanssa.

7. Jos voisit vaihtaa päiväksi paikkaa jonkun julkisuuden henkilön kanssa, kuka haluaisit olla ja miksi?
En valitettavasti osaa sanoa, melkein kuka tahansa vähänkin tolkun ihminen kelpaisi, eihän päivässä ihmeisiin pysty. Ei edes matkustamaan mielin määrin. Olisihan se kiehtova nähdä se juhlahumu ja ylellisyys, mutta eipä siitä päivässä ehtisi nauttia niistäkään mielettömästi.

8. Lempivaatekappaleesi?
Neuletakit.

9. Lapsuuden lempipiirrettysi?
Varmaankin Tao-Tao.

10. Oletko enemmän aamu- vai iltavirkku?
En kumpaakaan. Olen aika virkku aina.

11. Kiduttavin lihaskuntoliike, jonka tiedät?
Linkkuveitsi.




Miksi sulla on niin iso maha? -blogin Iris haluaa puolestaan tietää vastaukset näihin kysymyksiin:


    1. Mitä ruokaa tai ruoka-ainetta ilman et voisi elää?
    Salaateja. Erilaisia, ihania, mahtavia, makoisia salaatteja!

    2. Jos saisit ilmaisen ulkomaanmatkan, minne matkustaisit?
    Haluaisin nyt päästä kovasti Japaniin.

    3. Mitä keräät?
    Kilometrejä, kirjoja, miinuskiloja.

    4. Millainen on suhteesi liikuntaan?
    Olen liikkunut aina paljon. Nuorempana pelasin kahdessa maassa jalkapalloa, olen ratsastanut, voimistellut kilpaa, lasketellut, lautaillut, pelannut sählyä, juossut ja yleisurheillut. Olen liikehtijä, nopealiikkeinen ja muutamaa viime vuotta lukuunottamatta liikkunut aina päivittäin.

    5. Mistä sinua kehuttiin viimeksi?
    Mies kehui eilen illalla kasvojani, että olen hoikistunut.

    6. Hulluin laihdutuskokeilusi / dieetti jota olet kokeillut?
    Anoreksi ja bulimia kamppailevat hulluustittelistä.

    7. Lempikodinkoneesi?
    Tiskikone!!!

    8. Paras kesämuistosi kuluneelta kesältä?
    Kävelyretket metsässä, kotiseudulla Lapissa vierailu.

    9. Kolme asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi?
    Rakkaus, kirjallisuus, urheilu.

    10. Jos saat valita yhden herkun herkkupäivänä, mikä se olisi?
    Suklaa.

    11. Mitä aiot tehdä huomenna?
    Töitä, blogata, lukea, kävellä, juoda kuoharia.



    Kis Kis kissanpoika -blogin Karamelli-elli pyysi vastaamaan näihin:

    1. Pahana päivänä, mistä ammennat voimaa jatkaa eteenpäin?
    Nyt olen huomannut, että ahdistus on kadonnut hyvin lenkkipolulla. Eilenkin kuuntelin Yann Tiersenin iki-ihanaa Goodbye Lenin -elokuvan soundtrackia aurinkoisessa metsässä. Ei huolta huomisesta. Itsestä se voima siis löytyy.

    2. Kuvaile itseäsi viidellä adjektiivilla
    Iloinen, energinen, puhelias, lihava, kiitollinen.

    3. Millaisesta musiikista pidät eniten?
    Pidän uudemmasta, kokeellisemmasta folkista. Singer-songwriter-musiikista. SMG:n tapaisesta suomirockista. Kuuntelen oikeastaan todella vaihtelevalla skaalalla, mutta nämä kuuluvat nyt tämän kattotermin "eniten" alle.

    4. Millaisena näet elämäsi 5 vuoden kuluttua tästä päivästä lukien?
    Toivon mukaan teen edelleen tätä työtä, jota rakastan. Minulla on lapsi/lapsia. Olen yhtä onnellinen.

    5. Poliittinen suuntautumisesi?
    En ole poliittisesti aktiivinen, mutta väriskaala viher-puna sopii arvoihini parhaiten.

    6. Kuka ihminen on esikuvasi?
    Vastaan monikolla: vanhempani.

    7. Miten rentoudut stressin keskellä?
    Lukemalla kirjoja.

    8. Mistä pidät eniten ulkonäössäsi?
    Silmistäni.

    9. Mikä yhteiskunnan epäkohta saa sinut suuttumaan?
    Ongelmien monialaisuus, mikä saa aikaan sen, että asiat eivät voi ikäväkseni mennä enää parempaan suuntaan. Kävin eilen katsomassa Terraferma-nimisen elokuvan. Sitä katsoessa tajusin jälleen, kuinka suuri vaikutus ylikalastuksella on ollut tavallisten ihmisten elämänmenoon ja elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksiin. Laittomien siirtolaisten kohtalo suretti, mutta jo katsoessa tiesin, että ongelma on niin monimutkainen, ettei sille kovin helposti löydy ratkaisua. Tämmöiset asiat saavat minut oikeastaan surulliseksi, suutun niistä puheenvuoroista, joissa irvaillaan ihmisille, jotka haluvat tehdä hyvää, vaikka se ei aina ole helppoa.

    10. Mitä näet makuuhuoneesi ikkunasta?
    Ruman näköalan. Vastapäisen kerrostalon, pienen pihan ja grillikatoksen.

    11. Kevät, kesä, syksy vai talvi? Miksi?
    Olen ehdottomasti vuodenaikaihminen. Pidän vaihtuvista vuodenajoista, en kestäisi ainaista kesää, saati talvea. Ihana, että kolmen neljän kuukauden välein kaikki muuttuu.




    Haasteeseen kuuluu vielä, että kerron itsestäni 11 vapaavalintaista asiaa.

    1. Minulla on kissa. Oikeastaan minulla on aina ollut kissa, lapsuudenkodissani kissamme eli yli 20-vuotiaaksi asti.

    2. Suunnittelemme muuttavamme ensi vuonna neljäksi kuukaudeksi Berliiniin.

    3. Jos näin tapahtuu, niin menemme siellä myös naimisiin.

    4. Luin viime vuonna 249 teosta, joista romaaneja oli 129.

    5. Tänä vuonna olen lukenut jo 87 romaania.

    6. Luen kesällä vähemmän kuin muulloin.

    7. Olen asunut ja työskennellyt jonkin aikaa Norjassa.

    8. En värjää hiuksiani, mutta monet luulevat, että olen värjännyt.

    9. Käytän pääasiassa luonnonkosmetiikkaa. En ole löytänyt hyvää eko-ripsaria tai -dödöä.

    10. Kädelläni on vielä jonkinlainen kanji-muisti. Vuosi vuodelta unohdan japanin sanoja ja merkkejä niin paljon, etten enää voi puhtain sydämin väittää kieltä osaavani. Mutta aion vielä löytää aikaa tulevaisuudessa kielitaidon elvyttämiselle.

    11. Olen ilahduttanut "laihdutus-blogien" yhteisöllisyydestä. Tämä haaste on loistava esimerkki, olen pitänyt blogiani hyvin vähän aikaa ja sain silti näin pian monelta ystävälliseltä bloggaajalta kysymyksiä. Kiitos!!!

    torstai 2. elokuuta 2012

    Stressisyöminen


    Olen monesta samaa aihepiiriä käsittelevästä blogista huomannut saman, jonka kanssa itsekin painin. Tunteita on käsitelty ruuan kautta, mutta erityisesti stressissä sitä tulee tehtyä nopesti vääriä päätöksiä.

    Herkuttelusta voi tulla myös turvallinen tapa, mie olen joskus ostanut karkkia kotiin joka päivä siltä varalta, että illalla alkaa tehdä mieli. Olin ahdistunut, jos en saanut päivittäistä sokeriannostani. Joskus vitsailin miehelleni, että pidän karkkia eräänlaisena hupituttina. Sokerin syöminen kirjan tai television äärellä tuntui rentouttavalle, enkä kokenut morkkista tai huonoa oloa syömisen jälkeenkään. En tiedä, koinko että olin sen kiireisen päivän jälkeen ansainnut, vai että liitin suklaan niin vahvasti lempiasiaani eli lukemiseen.

    Huono mieli tuli vasta siinä vaiheessa, kun kaikki muu syöminen ja liikkuminen eivät jaksaneet pitää tätä "hupitutittelun" sivuoireita loitolla. Vaikka vähensin herkkuja, paino ei silti lähtenyt laskuun. Siinä vaiheessa iski kova morkkis, miksi olin käsitellyt stressiä herkkujen avulla. Miksi koin, että olen joka päivä ansainnut itselleni jotain hyvää. En väitä, ettenkö olisi, mutta miksi minulle palkitseminen ja rentoutuminen tapahtui herkuttelun muodossa. Olin kuin koira, joka odotti herkkupalaa hyvin tehdyn tempun jälkeen. Ei itseään näe niin selvästi, varsinkin kun vieressä on "aina hoikka ja lihaksikas" -kumppani, jonka kropassa eivät sipsirasvat näy. Meistä oli mukavaa katsoa yhdessä murhia ja ostaa erilaisia herkkuja siihen oheen. Nyt kun olen totaalikieltäytynyt herkuista, kotoa ei löydy mitään. Mie huomasin, että mie se olen aina halunnut jotain herkullista kotiin, toinen söi siinä mukana, mutta harvassa olivat ne kerrat, kun olisin kuullut, että hänellä karkkihammasta kolottaa. Ja jos kuulin, riensin läpi tuulen ja tuiskun hakemaan niitä herkkuja, sillä olin niin onnellinen, että en ollut addiktioni kanssa yksin.

    Olin aiemmin tyytyväinen, etten ollut millekään riippuvainen. Nyt tiedän, että luisun nopeasti herkkukehään, jos annan luvan itselleni hoitaa kiirettä, stressiä, haasteita, surua ja iloa sokerin kautta. Voin siis varmasti syödä karkkia vielä ilman "ratkeamista", mutta niin kauan kun olen ylipainoinen, syyt syödä sokeria tuntuvat vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä. En halua syödä herkkua vain siksi, että tekemättömät työt painavat. Lisäksi: mikään ei ole niin vaikeaa (perusarjessa) kuin päästä eroon sokerihimosta. Nyt kun minulla ei ole mielihaluja tai -tekoja kuuden viikon sokerittomuuden jälkeen, näen selkeämmin, että kyseessä ei ollut vain henkinen riippuvuus, vaan myös fyysinen tarve saada lisää sokeria. Luen edelleen paljon kirjoja, eikä niiden lukemiseen tarvita suklaapaloja.

    Olen nyt töiden suhteen todella kiireinen, teen useampaa eri projektia usealle työnantajalle, kirjoitan tekstiä yhteen kirjaan, joka jännittää minua ihan tajuttoman paljon. Toimin mieluummin taustalla, enkä välitä, että joku voi oikeasti lukea tekstejäni (paradoksi: pidän kahta blogia, toista omalla nimelläni). Bloggaaminen on erilaista, vapaampaa, vuorovaikutuksellisempaa, ihanampaa. Jossain on sitten kirja, jossa on kirjoittamani essee kaikkine lapsuksineen. Pää huutaa turvaksi sokeria, mutta nyt onneksi kroppa ei sitä vaadi. Selviän tästä stressistä ilman palkkiota, oikea palkintoni on pahojen fiilisten voittaminen ilman sokerin turruttavaa voimaa.


    keskiviikko 1. elokuuta 2012

    Heinäkuun liikkumiset

    Kuu vaihtui, samoin sivupalkki blogissani. Elokuun ensimmäinen päivä alkoi liikunnan kannalta levossa, huomenna sitten taas lenkille. Toivottavasti on ihana helteinen sää, että hiki lentää. Loppukuusta jouduin vähän löysäämään kilometrien kanssa, mutta siirryin sitten lihaskuntotreeneihin. Hyvä saada vaihtelua ja vaihtoehtoista puuhaa niille päiville, kun oikea jalka oli ylirasittunut. Nyt jalat ovat palautuneet, vanhat lenkkarit heitetty roskiin. Merrellin Lithe Glovet tilattu, mutta nyt kuljen sisäpelikengillä ulkona. Ihan hyvin toimivat nekin, vaikka ovat aika korkeat verrattuna aiempiin lenkkareihini ja turkasen kuumat. Jännittää, miten totun paljasjalkakenkiin ja miten ne sopivat painolleni. No pompitaan välillä pehmusteilla ja välillä treenataan jalkapöydän pieniäkin lihaksia. Kengistä enemmän, kun oikeasti pääsen niitä testaamaan. Ne eivät ole väriltään ihan parhaita mahdollisia, mutta juuri tuon värin takia ne olivat alennuksessa. En halunnut maksaa 50e lisää vain siitä, että saisin kenkiini vähemmän hailakan värin. Tehon kun kuitenkin pitäisi olla se ja sama, riippumatta siitä, mikä väri metsäteillä eteenpäin kuljettaa.




    Heinäkuun liikkumiset:

    1.7. Kävely (2 lenkkiä) 6.85km + 3.04km
    2.7. Kävely 8.56km
    3.7. Lepo
    4.7. Kävely 6.75km
    5.7 Kävely 2.75km
    6.7. Kävely 4.99km
    7.7. Kävely 4.42km, puutyöt 20min
    8.7. Ruohonleikkuu 5.36km + Kävely 5km
    9.7. Lepo
    10.7. Pyöräily 6km + kävely 2,5km
    11.7. Lepo
    12.7. Lepo
    13.7. Kävely 3.5km + vaellus 5km
    14.7 Lepo
    15.7. Kävely 10km
    16.7. Lepo
    17.7 Kävely 3km
    18.7. Kävely 5km
    19.7. Kävely 6.77km
    20.7. Kävely 5km
    21.7. Kävely 9.5km
    22.7. Kävely 3km (rampareissu)
    23.7. Salilla 45min (käsilihasliikkeitä)
    24.7. Lepo
    25.7. Lepo
    26.7. Kävely 1.71km (jalan testausta. Kipeä)
    27.7. Kävely 3km (jalan testausta. Kipeä)
    28.7. Salilla 45min (käsilihasliikkeitä)
    29.7. Kävely 5km + käsilihasliikkeitä 30min
    30.7. Kävely 6,5km + käsivoimailua 30min
    31.7. Kävely 5,5km

    = 128,7km (ensi kuun tavoitteeni olkoon 140km)