Neljä vihreää vuoden alkuun

Joululoma on ohi, ja merkitsen taas ruokamääriä Kiloklubiin. Haluan hahmottaa sen avulla, että paljonko olen oikeasti syönyt, sillä minulla on oikeastaan koko ajan nälän tunne. Ja toisaalta sen vuoksi, että näen syödä kuitenkin tarpeeksi.

Olin joulun aikaan aika sairas, kun söin sellaisia ruoka-aineita, joita vatsani ei kestä. Oli vain tunne, etten jaksa nyt välittää, mutta lopulta kipu ja tulehtunut keho kuritti sen verran, että nyt syön vain marjoja, kalaa, pähkinöitä ja fetasalaattia, kunnes vatsa kestää taas muutakin. Mutta viljoja ja sokeria en syö nyt missään nimessä, sillä en kestä sitä kipua nyt enää. Ei todellakaan ollut sen arvoista, vaikka joulun alla tuntuikin siltä, että "sairastaminen on tylsää ja teen mitä haluan".

Kävin ennen joulua verikokeissa, mm. sokerirasitus, laajat kilpirauhastestit ja joitain hormonikokeita. Seuraava aika on vasta helmikuun alussa. Sain kuitenkin jo kotiini erään testin tulokset, josta selvisi että suolistoni bakteerikanta on parantunut kolmen vuoden takaisesta huomattavasti. Enää ei näkynyt myöskään mitään viitteitä ameebasta, hiivasta ja homeesta (ei kyllä pitäisikään, sillä olen edellisen testauksen jälkeen vaihtanut kotia ja jätin homeasunnon ja kaikki siellä pitämäni tavarat taakseni). Jotain helpotusta, että osittain voin paremmin.

Kauhea, että kirjoitan aina tänne näistä terveysasioista, mutta jos joku lukee juttuni alusta loppuun, niin ehkä huomaa, että minulla on ollut aika monta erilaista* (ja kuitenkin samanlaista) tulehdus- ja autoimmuunisairausta ja olen vuorotellen hyvin energinen ja jaksavainen ja sitten välillä kompuroin, jos terveys ei meinaa pysyä energisen oloni perässä. :)

Nyt joulukuussa lääkäri sanoi, että minun pitää ajatella, että ylipaino on yksi oire ja kehon tulehdustila, kunnes selviää, että mikä sairastuttaa minut aina uudelleen ja uudelleen. Minusta se on tällä hetkellä lähinnä tukehdustila, sillä paino on kivunnut taas. Mutta ei auta murehtia, kun nyt on taas selvästi parempi ajanjakso alkamassa. Näin uskon.

Suunnittelen oman soutulaitteen ostamista ja paremman kevään kohtaamista. Ensi kesänä menen naimisiin, joten toivon oikeasti saavani vähän painoa alas. Keväällä julkaisen myös kirjan, josta en tietenkään sen enempää täällä puhu, koska haluan säilyttää anonymiteetin. Muitakin mukavia työprojekteja on luvassa. Ihana, kun vuosi vaihtui.

Kaikkea hyvää teille, jotka blogiini eksytte. Lupaan tehdä ryhtiliikkeen ja kirjoittaa tänne nyt taas useammin, en vain ole sairaana oikein jaksanut, vaikka toisaalta niitäkin fiiliksiä olisi hyvä kirjata "muistoksi".



* pcos, endometrioosi, Tietzenin syndrooma, allergiat, ärtynyt suoli, suolistohiiva, migreeni, ja nyt kilpirauhasen vajaatoiminann epäilys.

Taas jaksaa

Minulla oli blogissa aika pitkä tauko, joka on liittynyt vahvasti siihen, että olen muutenkin ollut väsynyt ja kipeänä. Kirjoitin aiemmin, että gynekologini ehdotti minulle laihdutuslääkettä, kun hyvästä ruokavaliosta ja aktiivisesta liikunnasta huolimatta en saa painoani putoamaan. Olin jo silloin vähän skeptinen, mutta lupasin kokeilla, sillä alan olla jo melko epätoivoinen. Lisäksi tarkoitus oli selvittää myös vähän niitä mekanismeja, että mikä vaikuttaa siihen, ettei paino putoa.

Lääke oli totaalinen virhe!

Ehkä se auttaa joitakin ihmisiä, mutta minulle siitä ei ollut kuin harmia. Minun yleiskuntoni laski ihan hirmuisesti, enkä jaksanut käydä enää lenkillä. Mie, joka olin monta kuukautta liikkunut noin kymmenen tuntia viikossa, en jaksanut tai pystynyt kävelemään kuin pari kilometriä kerralla. En pystynyt senkään takia, että vatsani oli kaiken aikaa sekaisin.

Onneksi kirjoitan tätä anonyymina, sillä hävettää tunnustaa, että paskoin lääkkeen takia housuihini monta kertaa viikossa. Söin ihan normaalisti, mutta Xenical muuttaa rasvan (yhtään erottelematta, että mikä on hyvää ja mikä huonoa) oranssiksi öljyksi sotkien housut, oli mikä oli. Kuljin yli kuukauden side housuissa, ja mietin jo kroonikkovaippojen ostamista, kun paskoin kesken työpäivän housuihin. Ihan hirveä lääke!!!

Vaikka lopetin muutaman viikon jälkeen lääkkeen syömisen, en päässyt oireista eroon – kuin vasta nyt. Ihoni alkaa myös pikkuhiljaa parantua pahasta aknesta. Jaksoin herätä aamulla salille ja olen käynyt taas pidemmillä lenkillä, vaikka harmittaakin, että kunto on selvästi laskenut. Vatsani on arka ja tulehtunut edelleen, mutta toivon ajan helpottavan siihen. En laihtunut yhtään, mutta menetin 100e (joka oli siis kuukauden lääkesatsin hinta, onneksi en ottanut koko kolmea kuukautta kerralla). Olin jatkuvasti väsynyt, itkuinen ja masentunut, enkä jaksanut tehdä töitä. Koska olen pääasiallisesti freelancer, näkyy tämä välittömättömästi myös tilipussissa.

Minua harmittaa, että kokeilin, sillä tiesin ennalta, että syön terveellisesti, eikä ylipainoni voi johtua ylensyönnistä. En tarvitse mitään lääkettä sieppaamaan kehostani mitään, vaan haluaisin yksinkertaisesti tietää, että mikä mekanismi estää laihtumisen ja minkä takia minulla puhkeaa kerta toisensa jälkeen joku uusi sairaus.

Tai korjaan, minua ei harmita, koska minkä sille enää mahtaa. Nyt voin seuraavalle lääkärille sanoa, että tämäkään keino ei auttanut. Terveys on tärkeä asia, ja aion nyt jatkaa taas kuntoilua paremmalla sykkeellä, kun vointi on nyt parempi. Mieluummin olen ylipainoinen ja energinen kuin ylipainoinen ja alati sairas.

EN SUOSITTELE!

Vatsaturvotus masentaa

En ole nyt moneen viikkoon kirjoittanut blogiini, sillä en ole ollut kauhean terve. Olen silti käynyt lenkillä joka toinen päivä ja tehnyt saliharjoituksia, syönyt hyvin, mutta vatsani on silti jatkuvasti kipeä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tänne myös huonoista fiiliksistä, sillä olen ollut nyt aika surullinen pidemmän aikaa. Aina kun terveys krenkkaa, niin mielikin mustenee. Minulla on ollut kova stressi töistä alkusyksystä, mutta olen nyt ottanut lomaa ja olen saanut levättyä. Vatsani on vain nyt käynyt taistoon ja yrittää sabotoida sitä hyvää oloa, jota olen kesästä ja alkusyksystä itselleni saanut.

Minun on taas mentävä uudelle lääkärille ja toivottava, että perimmäinen syy löytyisi. Minulle puhkeaa aina aika ajoin joku uusi sairaus, jota hoidetaan ja voin jonkin aikaa hyvin, kunnes taas sairastun. Yksi on ja pysyy, kiukutteleva vatsa. Sain viimeksi lääkäriltä laihdutuslääkkeitä, joita olen syönyt nyt kuukauden, mutta niistä ei ole ollut mitään apua. Oikeastaan päinvastoin, sillä olen nyt voinut huonommin. Minun pitäisi syödä niitä kolme kuukautta ja sitten katsotaan, että onko niistä ollut apua, jotta lääkäri tietäisi paremmin, että mikä on vialla ja onko "rasvasieppareista" apua. Olen aika skeptinen, mutta kokeilen kaikkea, jos vain oikea syy löytyisi.

Olen nyt lomalla syönyt hapankorppuja ja vähän suklaata, eikä vatsani selvästi niitä kestänyt. Viljat ja sokerit ovat muutenkin minulla miltei nollassa, mutta väsyttää elää askeettisesti kaiken aikaa. Mutta kun olo on taas tällainen ja ollut jo pidemmän aikaa, niin tuntuu että taidan palata vesi-salaattikuurille, enkä mitään muuta syö ikinä koskaan. Motivaatio on vähän hukassa, mutta liikunnasta ja säännöllisestä ruokailusta olen silti pitänyt kiinni. Puntarille ei vaikuta mennä, sillä on oikeastaan se ja sama, paljonko painan, kun näytän tankkilaivalta.

Laitan blogiini kuvan vatsastani nyt, kun se on turvoksissa, eilen se oli vielä tuosta suurempi. Pahoittelen kuvan huonoa laatua ja rajausta, sillä kännykkäkameralla on aika hankala ottaa omasta mahasta kuvaa.

Kiitos kaikille kommenteistanne, ihana kun minua on tänne blogiini vähän kaivattu.

Vatsakuvaa voi verrata lokakuun alussa otettuihin kuviini.

Iltapaino yllätti

Voi kuinka ilahduinkaan, kun kävin huvin vuoksi puntarilla. (Kuinka hauskasti sanottu, kuin se nyt koskaan mitään huvia olisi..) Minun iltapainoni oli 87,5kg. Wuhuuu!!! Sunnuntaina virallinen viikkopunnitus sitten kertoo, että olenko onnistunut laihtumaan jo seitsemän kiloa aloituksesta vai onko tämän takana joku outo, hetkellinen, kuivumisilmiö.

Kävin kuitenkin kirjoittamassa tästä ilosta blogiini, sillä seuraavan jumituksen tai pettymyksen kohdalla voin muistaa, että joskus se paino myös putoaa. Tästä saan kyllä tulevalle lomaviikolle motivaatiota liikkua.

Syyskuu pakettiin

Hei kaikille pitkästä aikaa. Nyt on kova työputki takana, ja minulla on ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten Tallinnan miniloman. Oikeastaan olen heinäkuun lopun jälkeen tehnyt joka päivä töitä, jos tuota pientä lomaa ei lasketa. Olen aika poikki, ylikierroksilla ja vieläkin ihan ihmeissäni ettei tänään tarvitse tehdä töitä. Vasta huomenna ja sen jälkeen pidänkin viikon loman. Blogistanikin sen huomaa, en ole ehtinyt tänne ollenkaan, vaikka olen päivät pitkät istunut koneella. Huh, nimenomaan istunut. Kaksi edellistä viikkoa ovat olleet myös liikunnan suhteen huonoja.

En edes muista, mitä olen tehnyt, sillä en voinut puhelimeni huollon takia käyttää Sports Trackeria. Mutta tiedän, että olen tehnyt paljon vähemmän kuin kuukausiin, sillä olen käytännössä istunut aamusta yöhön koneella, lukenut, kirjoittanut ja korjannut tekstiä. Monen projektin loppuunsaattaminen ja liikkumattomuus olivat tehdä minusta hullun, mutta sain onneksi työnantajalta kiitosta paineensietokyvystä ja siitä, että hoidan sovitut hommat loppuun asti, vaikka ne kaikki olisivatkin isompia projektia, kun alun perin luultiin.

Söin huonommin, liikuin huonommin, voin huonommin. Mutta nyt se puristus on ohi. Hienoa! Laitan tähän nyt syyskuun "muutoskuvia", sillä en ole yhtään varma, onko mitään muutosta ehtinyt tapahtua kehossa.

Syyskuun liikkumiset: 111,5km. Tosin kaikkia päiviä en ole muistanut merkitä, mutta luultavasti noina päivinä en liikkunut yhtään, jolta ei mitään muistikuvaa ole. Kävin tämän lisäksi salilla vain kolmesti ja uimassa kerran. Menin onneksi yli oman syyskuun tavoitteeni kilometreissä, mutta en käynyt joka viikko salilla. Lokakuulle asetan jälleen 110 kilometrin kävelytavoitteen, viikoittaisen salitreenin ja että käyn kerran tunturissa vaeltamassa (olen nimittäin menossa Lappiin lomalle).

1.9. Uinti 20min
2.9. Kävely 5km
3.9. Kävely 9km
4.9. Lepo
5.9. Kävely 10km
6.9. Kävely 5,5km
7.9. Lepo
8.9. Kävely 8,5km
9.9. Lepo
10.9. Kävely 6,5km
11.9. Kävely ja juoksu 11km
12.9. Lepo
13.9. Salilla 1h
14.9. Lepo
15.9. Käsitreeni 30min ja kävely 10km
16.9. Kävely 10km
17.9. Lepo
18.9. Soutu 2km, salitreeni (kädet ja jalat) 1h
19.9. Lepo
20.9. Kävely 10km
21.9. Lepo
22.9. Kävely 10km
23.9. Kävely 8,5km
24.9. Kävely 7,5km
25.9. Lepo
26.9.–28.9. Ei muistikuvaa, että mitä olen tehnyt
30.9. Kävely 10km

Tässä kuitenkin myös vähän yli kuukauden jälkeiset kuvat. Muutosta ei ole tapahtunut juurikaan, painokin on tippunut vain vähän. Aamupaino oli tasan 88kg. Mutta olen silti tyytyväinen, että järkyttävästä stressistä ja pitkistä tauottomista työpäivistä huolimatta painoni on kuitenkin vähän laskenut. Takapuolikuva on rajattu lähempää, joten potretissa viimeisen kuvan koko oikein korostuu. :)

7.10.

26.8.

28.7.

88,4kg

YES! Vihdoin jotain tapahtui ja vielä keskellä kovaa vatsakipua ja turvotusta. Näytän siltä, kun olisin taas lihonnut tynnyriksi, sillä vatsani on ollut stressistä kovin kipeä ja osoittanut mieltään turpoamalla. En ole myöskään ehtinyt liikkua niin paljon kuin mihin olen tottunut, mutta keveämmästä lukemasta kiitän huijaripuntarin syrjäyttänyttä uutta puntaria (tähän väliin on pakko todeta, että huijaripuntarin vastaava lukema oli 89,7kg). Ostin ihan peruspuntarin kyllästyneenä siihen, että lukemat vaihtelivat niin radikaalisti saman aamun aikana.

Ihanaa, että pudotusta on nyt tapahtunut, sillä oloni on ollut tajuttoman kurja. Stressi on tehnyt tuhojaan, päätä särkee, vatsa on kipeä, kroppa ei toimi ja olen surullinen ja väsynyt kaiken aikaa. Verrattuna siis perusolotilaani, joka on kaikkea muuta. Olen kuitenkin niin onnellinen, että pahin alkaa olla ohi ja projektit valmistuvat. Samalla on ulos iskenyt syksy, ja nyt lenkille lähtemisen kanssa otetaan naisesta mittaa. Olen kaivannut liikuntaa ihan järjettömästi, sillä vaikka olen viikoittain liikkunut ainakin kerran kahdesti, se on niin paljon vähemmän kuin mitä yleensä teen, niin siksi uskon, että stressikivut pääsivät iskemäänkin. Kaipasin jotain välitöntä hyvää oloa niihin hetkiin, kun tein aamua iltaa töitä, joten vanha ystäväni suklaa hiipi taas elämääni.

Nollatoleranssini ei siis kestänyt ihan kaikkea, mutta menneet on menneitä. Paino on jokatapauksessa pudonnut, vaikka nyt oloni ei olekaan paras mahdollinen. Joudun taas sietämään hillitöntä sokerihimoa, joka iskee näköjään hetkessä, jos sille antaa vallan. Siksi olen syömättä herkkuja, sillä ilman niitä on vain helpompaa kuin niiden kanssa.

Nautin nyt tuosta lukemasta, sillä kunhan pääsen 85kg tässä joskus, niin palkitsen itseni jotenkin. Menen joka tapauksessa käymään 3.10. lääkärissä, mutta tietysti toivoisin, että voisin perua koko ajan ja paino jatkaisi putoamistaan itsestään ja olisin täysin terve.

Kunpa lukema olisi minun puntaristani, mutta kyseessä on mainoskuva.

Syyskuun kiireet...

...näkyvät siinä, etten ole ehtinyt viikkoon blogiani päivittää, mutta onneksi olen silti pitänyt huolen siitä, että olen säännöllisesti käynyt liikkumassa. Minua silti vähän hymyilyttää, kun olen kirjoittanut tuohon syyskuun liikkumiset -listaani, että joku päivä on ollut lepo-päivä, sillä viime viikkojen tapauksessa päivä on ollut kaikkea muuta kuin levollinen. Nyt eletään alallani vuoden kiireisimpiä aikoja, tai ainakin tuntuu siltä, ja olen tehnyt jopa näinkin pitkiä työpäiviä kuin klo 9.00-3.00. Rutkasti yli kellon ympäri on paahdettu, joten lepo ei ole ensimmäinen sana, jolla kuvaisin sellaisia päiviä, mutta toki liikunnan kannalta kyseessä ei ole ollut mitään muuta kuin laiskottelua takapuolen miltei juurtuessa penkkiin.

Minulla oli viime viikolla jopa kolme lepopäivää, jolloin en hikiliikkunut ollenkaan. Kilometrejä kertyi kuitenkin 27,5, ja salitreeniä puoltoista tuntia. Olen itsestäni oikein ylpeä, että olen nyt hoitanut stressiä ja vapaa-ajattomuuden ahdistusta liikunnan avulla. Kun tuntuu, että työt eivät tekemällä lopu, eikä koskaan tule valmista, niin liikkuessa aivot saavat levätä ja psykologisesti on tärkeää saada näin kiireisen ajanjakson aikana välitöntä palautetta. Tuntuman siitä, että jotain tapahtuu nyt ja heti, lenkin jälkeen on jotain valmista, vaikka teoriassahan ihmisen liikkumis-saldot eivät ole ikinä täynnä. Mutta sen kyseisen päivän osalta kyllä. Se on vapauttavaa.

Paino on nyt viimein lomareissun jälkeen pudonnut, mutta mistään huimista luvuista ei puhuta vieläkään. Olen nyt saanut juhannuksen jälkeen 5 kiloa pois. Olen lukuun totta kai pettynyt, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Olen luvannut itselleni, että jos paino jumittaa tai hidastelee vielä ensi kuussa tähän aikaan, niin menen taas lääkäriin. Saan kuitenkin nyt usein kehuja siitä, että olen laihtunut, joten ehkä puntari ei tosiaan kerro kaikkea. Nyt en ehdi asiaa pohtia, sillä oma osansa painon hitaaseen putoamiseen on varmasti tällä työstressillä. Syömiset ovat menneet hyvin, vaikka syön varmasti vieläkin liian vähän, sillä pääasiallisesti elän erilaisilla salaateilla ja itsetehdyillä proteiinijuomilla.

Kiitos kommenteista, oli ihana, että minua oli jopa tänne vähän kaivattu. Kiitos Eli! :) Kirjoitan myös myöhemmin jutun syömishäiriöhistoriastani, kuten yhdelle lukijalle lupasin.

Lenkillä olen pitänyt nyt mukana pientä Gymbossiani. Sen avulla on helppo saada treeniin lisää tehoa, sillä pieni piippaus tasaisin väliajoin käskee minun joko kävellä tai juosta. Treenaan juoksua intervalliharjoituksina, niin jalat, nivelet ja polvet tottuvat paljasjalkakenkiin ja juoksuun ylipäänsä. Olen myös pitänyt siitä, että päätäntävalta juoksun ja kävelyn rytmityksestä on ulkoistettu pienelle laitteelle. Nyt olen kävellyt 2,5 minuuttia ja juossut puoli minuuttia. Kunto on kasvanut, joten jatkosas pidennän juoksuaikaa ja lyhennän vastaavasti kävelyaikaa.