Testasin tänään yhtä reseptiä Miia Saastamoisen teoksesta Luonnollista! Syömisen syvin olemus (Atena, 2012) ja en ihan täysin ihastunut siihen. Kevyt mukava lounas, mutta paistoin mukaan halloum-juustoa, että saimme ateriaan vähän enemmän makua. Ainakin sain tehtyä edes joskus ruokaa fenkolista, sillä sitä sotkettiin tahnaksi liotettujen manteleiden, herneiden, ruususuolan, oliiviöljyn ja vähäisen veden kanssa.
Tämä olisi ihanteellinen pienempänä annoksena, sillä yllättäen ruuan mitäänsanomaton tylsä maku kääntyy hetken päästä pahaksi. Aluksi söimme molemmat innoissamme uuden äärellä, mutta toisen annoksen kohdalla teki jo tiukkaa. Juusto pelasti, että saimme miltei kaiken syötyä.
En ymmärrä, miten niin mieto maku voi yhtäkkiä tuntua niin epämiellyttävälle.
Sen täytyy johtua fenkolista, sillä sitä en ole aiemmin tottunut syömään.
Jälkiruuaksi oli onneksi mansikoita, mascarpone-juustoa ja vähän luomukermaa. Nam.
Teoksen muihin ohjeisiin olen ollut tyytyväinen ja tuon niitä sitä mukaa blogiini, kun taas kokkailen.
Kurkulle, herneille, salaatille ja manteleille annan hyväksyntäni, mutta ihan tällaisenaan kurkkulasagne tuskin pöytäämme enää eksyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti