Tämä on minun juttuni, olen keksinyt sen itse.

Olen kävellyt kahdessakymmenessä päivässä yli sata kilometriä. Tunnen leijuvani melkein pilvissä, niin hyvälle tuntuu astella ulkona luonnossa, nauttia kesästä, kuunnella äänikirjoja tai musiikkia ja ideoida vapaasti mielessään. Jossain välissä heräsi ajatus aloittaa blogi kävelemisestä, tästä uudesta harrastuksestani. Blogi, jonne ikuistaisin itselleni maisemia, joita näen. Blogi, jonne kirjaisin niitä ajatuksia, jotka ulkona nousevat mielenpäälle. Blogi, joka toimisi motivaattorina niinä hetkinä, kun  kuntoremontti tuntuu typerälle. Paikka, josta noutaa kesäaurinkoa, kun ilmat kylmenevät ja metsätiet peittyvät lumella.

Kävelykunto kasvaa nopeasti, usein harhaudun ajattelemaan, että lenkkeily tarkoittaa vain juoksemista ja käveleminen ei ole riittävää/tarpeeksi/järkevää. Nyt en pyri kohti juoksukuntoa, se ei ole se loppumaali, jonka takia kävelen. Haluan liikkua säännöllisesti ja pudottaa painoa. Blogini tarkoitus on kirjata ajatuksia ylös kilometrien vaihtuessa. Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen, joten tulen toisinaan myös esittelemään hyviä reseptejä.

Taustatietoja: olen kolmikymppinen tekstityöläinen, tarkemmin en halua ammatistani puhua, koska en halua tulla tunnistetuksi. Useampi projekti aina kesken, yksi niistä on graduni, jonka aloitin alkuvuodesta. Olen sairastanut vakavan syömishäiriön, ollut osastohoidossa ja parantunut siitä. Nyt olen noin 25 kiloa ylipainoinen. Pudotettavaa siis riittää, kiitos jos jaksat pysyä kyydissä ja tsempata minua tavoitteissani. Minulla on hormonaalinen sairaus, joka vaikeuttaa painonpudotusta ja on osaltaan ollut myös massaa kerryttämässä. Sain tietää tästä hyvin vähän aikaa sitten ja olin kuukausi sitten leikkauksessa. Nyt toivon, että toipuminen on nopeaa ja kuntoprojekti saa hyvän startin.

Tämä blogi on yksi askel lisää kävelymatkallani.
Otsikon nappasin lenkkilevyltäni.