perjantai 27. heinäkuuta 2012

Weight gain blues

Kävin sitten taas joka-aamuiseen tapaani puntarilla ja toivoin, että paino olisi viimein laskenut, mutta eikö mitä. Se oli jopa noussut 800grammaa. KRÄÄK!

En kestä, kun tämä on näin tahkoamista, eikä tuloksia tule, vaikka olen niin kurissa ja nuhteessa kuin vain olla voi. Jalan rasitusvamma on lyhentänyt kävelylenkkejä tällä viikolla aika roimasti, mutta olen sitten tehnyt käsilihaksilla töitä: punnerrusta, soutua, hauiskääntöjä, nostanut puntteja ylös-alas-ympäri. Minulla ei ole myöskään vieläkään kunnon lenkkareita (edelliset kulutin loppuun yllättävän pian, halvalla ei saanut tälläkään kertaa hyvää), vaikka olen käynyt kahtena päivänä kaupungilla kunnon kenkiä etsimässä. Olen vain liikkunut nyt vähän liikaa, ja kipeä jalkani tuntuu kaikissa kengissä huonolta, enkä siksi uskalla ostaa mitään. Olen antanut nyt jalalle lepoa ja kokeilen tämän kirjoituksen jälkeen pidempää lenkkiä metsässä perus-eccoillani.


Entä sitten se ruokailu?

Kaiken järjen mukaan siinäkään ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, ainoa herkuksi laskettava, jonka olen suuhuni pistänyt kuukauteen, on mansikka. Ei lipsahduksia, ei piilosokereita (elleivät ne ole piiloutuneet salaatteihin ja parsakaaliin), eikä ole tehnyt oikeasti edes tiukkaa. Aluksi juhannuksen jälkeen kaipasin vähän herkkuja, sillä minulla jää helposti herkkuhammas kolottamaan, jos syön enemmän, kuten juhannuksena teimme. Olen siksi pitänyt täysin nollatoleranssia, että sokerihimo häviäisi, enkä kaipaisi tottumuksestakaan iltaisin kirjan kera syötävää. Ja on toiminut hyvin, siitä voin edes olla itsestäni ylpeä.

Kalorimääräisesti syön päivän aikana hyvin vähän, samoin hiilarit ovat pysyneet 26–42 gramman haitarilla.
Tässä tarkempaa tietoa viikon syömisistäni:
Aamuisin juon mansikkaisen smoothien
Lounaalla syön salaatin (savukala, vuohenjuusto, feta jne.)
Välipalaksi olen syönyt puolikkaan proteiinipatukan (en ole syönyt näitä koskaan ennen, mutta tällä viikolla piti keksiä kahtena päivänä joku hätäratkaisu, että energia riittää kenkäostoksilla töiden jälkeen)
Kotona syön lämpimän ruuan (kahtena päivänä munakoisopaistos (mozzarellaa, munakoisoa, tomaattipyreetä, parmesania päälle), yhtenä päivänä omatekoinen hamppari (mantelileipä ja jauhelihaa, kasviksia) ja eilen söin omatekoista nepalilaista ruokaa (cashew-pähkinä, broilerifilee, kerma, turkkilainen jogurtti, mausteet) parsakaalimuusilla (kokonainen parsakaali ja 1,5rkl voita).

Maanantai: 1665 kcal, hiilareita 26 grammaa.
Tiistai: 1279 kcal, 42.8 gr.
Keskiviikko: 1216 kcal, 41.1 gr.
Torstai: 1467 kcal, 36.4 gr.

Juon ainoastaan teetä, vissyä tai vettä, joten niidenkin suhteen tiedän, ettei mitään ylimääräistä sokeria pitäisi kehoon tulla.

Sitten järkisyy, jonka takia minun pitää vain jaksaa uskoa:

Tätä samaa olen jatkanut koko kesän, paitsi sen kaksi viikkoa kun olin sairauslomalla. Minulla todettiin viikko ennen leikkausta endometrioosi ja pcos (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä), joten hormonipuolella sain tuplalottovoiton. Endometrioosi leikattiin ja munasarjoista poltettiin tuota pcosia pois. Nyt odotan kaiken aikaa, että hormonit tasaantuisivat ja kumpikaan taudeista ei lähtisi heti uusimaan. Äitini ja mieheni jaksavat tsempata lähipiirissä ja muistuttaa minua, että eihän nuorenakaan hormonit yhdessä yössä muuttuneet, joten kyllä siihen voi mennä aikaa. Joka tapauksessa minulla on elokuun alussa lääkärinkontrolli ja jos painoni ei siihen mennessä ole laskenut yhtään, niin minulle tulee lääkityshoito, joka on auttanut joitakin samaa tautia sairastavia pudottamaan painoa.

Pcos vaikeuttaa painonpudotusta, mutta tosiaan kuulin hyvin vähän aikaa sitten, että minulla edes on tällainen sairaus. Olen vuosia yrittänyt pudottaa painoa, enkä ole siinä onnistunut. Olen syyttänyt itseäni niin paljon ja olettanut, että olen itse pilannut jotain vuosien syömishäiriökäyttäytymisellä (anoreksia ja bulimia nuorena) ja vaikka osastohoidoissa sain itseni kuntoon, luulin että olin peruuttomattomasti pilannut jotain ja rangaistukseksi lihosin nykyisiin mittoihini. Monien asioiden summahan tämä on, olenhan myös syönyt nyt herkkuja viime vuosina enemmän.

Hävettää, pelottaa...

Anonyymina on helpompi kirjoittaa näistä mietteistä, sillä tuntuu että ylipainosta pitää aina syyllistyä, kun koko yhteiskunta hokee sitä, että ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän mitä kuluttaa. Minun kohdallani tämä ei ole ikinä toiminut, mutta eihän sellaista voi ääneen sanoa, koska se kuulostaa... selittelyltä.

Itseasiassa ei tämän kirjoittaminenkaan ole helppoa, sillä olen edelleen varma, että en saa nyt painoa alas, koska teen jotain väärin. Syön liikaa. Liian vähän. Liikaa sitä. Liian vähän tätä. Liikun liian vähän. Siltä se tuntuu, vaikka merkitsen kaiken ylös. Ovathan nuo kalorimäärät aika vähäisiä joinakin päivänä, mutta toisina päivinä ne sitten tasoittuvat ja syön tasapainoisesti itsetehtyä ruokaa, joten tiedän vielä, mitä suuhuni laitan (miinus lounaspaikkojen salaatit, mutta luotan että ne ovat rehellisesti vain sitä itseään.)

Mutta olivat syyt, mitkä tahansa, tuntuu aamulla puntarilta poistumisen jälkeen superkurjalta. Olen hyvin onnellinen ja elämään tyytyväinen ihminen, peruspositiivinen pakkaus, mutta puntaribluesin kanssa hapuilen. Minun pitää nyt vain pitää puntarista taukoa, sillä on typerä aloittaa aamunsa pahalla mielellä. Toive muutokseen on vain niin kova, että odotan saavani sieltä hyviä uutisia. Joko tänään?!

Tällä viikolla vielä olin etsimässä uusia urheiluhousuja ja olin valinnut itselleni sopivat, mutta jäin vielä miettimään, että josko ostaisin myös äidilleni sellaiset, koska olivat niin halvalla. Viereeni tuli eräs nainen kysymään minulta, että koska olen niin pullukka, niin minkäkokoiset housut ostin, että hän tietää ostaa pienemmät. Olin niin järkyttynyt, etten osannut reagoida ponnekkaasti ja itsekunnioitusta uhkuen, vaan sanoin naiselle kiitos ja poistuin itku kurkussa paikalta.

Mikä mieltäylentävä kohtaaminen tuntemattoman ihmisen kanssa urheiluvaateosastolla. Pyörittelin kotona mahdollisimman hyviä ja älykkäitä vastauksia, mutta tilanne oli mennyt jo ohi. Samalla itkeskelin itsesäälissä, että miehän koko ajan yritän pudottaa painoa ja raivoissani itselleni, että annoin tyhjänpäiväisen kohtaamisen vaikuttaa niin paljon.

Lopuksi:

Huh, helpotti pohtia "ääneen" näitä päässäpyöriviä ajatuksia. Olen kiitollinen, jos sinä, joka jaksoit lukea tähän asti, jättäisit jonkun kommentin. Blogini on vielä niin uusi, eikä moni tätä ole varmaan löytänytkään, mutta jokainen tsemppaus ilahduttaa. Kerro vaikka, että mitä itse olisit naiselle vastannut tai onko sinulla ollut samanlaisia epämiellyttäviä kohtaamisia.



Mutta nyt paistaa aurinko, joten ulos. :)

10 kommenttia:

  1. Tsemppiä kovasti! Tärkeintä, että keskittyy puntarin sijaan liikkumiseen ja hakee sieltä niitä onnistumisia ja hyvää oloa. Se varmasti palkitsee lopulta myös putoavien kilojen muodossa! :) Muutenkin liian tiuhaan puntarilla ravaaminen ei anna oikeaa kuvaa kokonaisuudesta ja pienetkin hetkittäiset heilahtelut painossa vaikuttavat turhaan koko päivän tunnelmaan ja mielialaan. Liiku nyt kovasti ja jatka valitsemallasi tiellä, niin tulokset tulevat kyllä lopulta, vaikka sitten viimeistään lääkehoidon avulla! Vaikka nyt tehdyn työn määrä ei näy vielä painossa, niin ei se liikunta koskaan hukkaan mene. Olet joka askeleella aina lähempänä tavoitettasi!

    Tuhannesti tsemppiä päivään ja kuntoprojektiin!

    -Muhvi

    VastaaPoista
  2. Et tainnut mainita tarkkaa painoasi missään vaiheessa, mutta 1200 kcal kuulostaa todella alhaiselta kun kuitenkin liikut edes arkiaktiivisuuden verran. Kannattaa laskea peruskulutuksen määrä vaikka tällä laskurilla http://www.bmi-calculator.net/bmr-calculator/metric-bmr-calculator.php - itse esimerkiksi sain noin 1900 kcal, mikä on siis se määrä jonka kulutan vaikka makaisin koomassa tajuttomana koko päivän.

    Itse uskon että meillä on jokaisella ns. hyvänolopaino jota kohti kehomme pyrkii ja kun saavutamme sen, on todella vaikeaa nipistää edes niitä "muutamaa kiloa". Kun olen syönyt ja laskenut energiani jälkeenpäin, päädyn yleensä juuri tuohon 1900 kcaliin, joka on myöskin paljonko 70-kiloinen kevyesti liikkuva (1-3 krt viikossa) 30-vuotias nainen kuluttaa.

    Suosittelisin että syöt ainakin tuon peruskulutuksen verran ja sitten hieman extrahiilaria niinä päivinä kun harrastat liikuntaa. Yleensä ensimmäinen epäilykseni on, kun joku sanoo ettei laihdu karppaamalla, että karppiherkuista tulee liikaa kaloreita (juusto ja pähkinät etenkin ovat petollisia) mutta ei mielestäni silläkään oikein laihdu että pihtaa syömisiään. Nämä siis vain omia mietteitäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä postauksessani tosiaan mainitisin, että painoni on 91.2kg tai noh, kai se nyt tämän lisäyksen myötä on 92kg. Eli olen aika kaukana biologisesta painostani.

      Luultavasti syönkin liian vähän, mutta selvästi kun en tällä viikolla päässyt liikkumaan niin paljon, niin automaattisesti kompensoin sitä syömällä vähän vähemmän.

      Pähkinät ovat erittäin petollisia, mutta lähinnä hiilareiden kannalta. Sillä rakastan cashew-pähkinöitä, mutta niitä ei voi mielin määrin popsia, jos haluaa pitää hiilarit alhaalla. Maitotuotteitakin kulutan aika paljon, kun juon noita aamupalajuomia.

      Kiitos tuosta linkistä, laskin peruskulutukseni ja se näyttäisi olevan 1687. Kiloklubin mukaan se on yli 1800, mutta siihen on taidettu laskea joku aktiivisuustaso mukaan. Tiistai ja keskiviikko ovat selvästi liian alhaisia päiviä.

      Poista
  3. Tuli mieleeni, että mahtaakohan sinulla nyt olla vaan ylimääräistä nestettä kehossa, sillä kukaan ei oikeasti liho noin kohtuullisilla syömisillä vajaata kiloa yhdessä yössä. Eikä kahdessakaan! ;O) Eli nyt vaan pää kylmänä, luota itseesi ja jatka terveellisellä linjalla, paino kyllä tulee alaspäin kun vaan maltat odottaa.

    t. Jade

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nestettä se varmasti onkin, mutta saisi alkaa jo pikkuhiljaa nestemääräkin kehossa vähenemään. :)

      Kiitos kommentistasi.

      Poista
    2. Varmista myös että saat tarpeeksi kaliumia ja magnesiumia ruuastasi, ne toimivat natriumin "vasta-agentteina" ja vähentävät turvotusta :)

      Poista
  4. Tsemppiä sinulle! Nestemäärän lisäykseltä tosiaan kuulostaisi tuo siun painonnousu. Se kun tuppaa ainakin itelläni nousemaan jo siitä, jos pyyhkeiden järjestys vessassa on väärä ;) siis kroppa vain syystä tai toisesta (aika usein hormonaalista tai stressistä johtuvaa) kerää nestettä itseensä. Kyllä se siitä vielä lähtee, sinnikkäästi vain jatkat. Ja miekin liputtaisin hieman korkeampien kalorimäärien puolesta. Ja riittävästi hyvänlaatuista rasvaa.

    Tuolle naiselle olisin varmaankin itse sanonut (päästä varpaisiin silmäillen) että tjaa, tämä pullukka ainakin voi laihtua, sie olet tyhmä ja sellaisena pysyt. Niin ja ne housut. Kokeile vaan samaa kokoa kuitenkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tsempistä. Olen ilahtunut kommentistasi. :)

      Naurahdin tuolle kommentillesi, että nestemäärä nousee jo siitä, että pyyhkeiden järjestys on vessassa väärä. Otan kyllä heti omaan käyttööni tuon. :D

      Poista
  5. Minä olen myös kuullut kaikenlaista sanomista painostani, enkä ole koskaan keksinyt mitä niihin vastaisi. :/ Mutta harvinaisen törkeä nainen, minulle ei ole koskaan kukaan nainen sanonut mitään. Ihan käsittämätöntä, että jollekin tulee edes mieleen sanoa jotain tuollaista! Lohduttaudu sillä, että vaikka sinulla vähän ylimääräistä olisikin, et ainakaan käyttäydy noin!

    VastaaPoista
  6. Olen ihan pöyristynyt tuosta naisen kommentista! Ihan uskomatonta. Olisin itse mennyt varmasti yhtä lukkoon, paha mielihän tuollaisesta tulee. Kummallista, miten jotkut kehtaavat. Kannattaa jättää tuollaiset ihmiset vain omaan arvoonsa. Karamelli-Elli totesi hyvin, siulla on hyvät mahdollisuudet tehdä asialle jotain, mutta se typerä nainen tuskin muuttuu koskaan vähemmän typeräksi. Ja uskon siihen, että karma kyllä antaa takaisin sille naiselle ilkeydestään.

    Itse en ole onneksi joutunut kuuntelemaan koskaan mitään kovin loukkaavaa. Olen töissä naisten vaateliikkeessä, jossa myydään plus-koon vaatteita. Toisinaan asiakkaat saattavat tulla toteamaan, että "ihanaa miten myyjätkin on samanlaisia pullukoita kuin me asiakkaat", mutta en ole moisista kommenteista pahastunut oikeastaan, ne kun on ihan myönteiseen sävyyn sanottu. Toivottavasti sunkaan ei jatkossa tarvitse kuunnella typerien ihmisien ilkeilyä!

    VastaaPoista