Pitkästä aikaa päivitän blogia, sillä haluan saada talteen nämä uusimmat mitat. On hyvä käydä täällä blogin puolella tarkistamassa, miten laihtuminen ja kiinteytyminen liikunnan avulla on edennyt. Pitäisi varmaan pidemmänkin kirjoittaa myös terveysasioista, jos joku vielä sattuu tätä blogia seuraamaan, sillä olen saanut paljon apua lääkäriltä kilpirauhasvaivoihin ja muihin sairauksiini. Syön tällä hetkellä kahdeksan kertaa lääkettä päivässä, tosin jaan annoksen puolikkaisiin, kahta erilaista lääkettä.
Lisäksi käyn salilla kolmesti viikossa, ja nyt aloittelen lisäksi juoksua. Hitaasti paino on pudonnut, mutta mittojen mukaan olen kiinteytynyt. Olen melko lailla samoissa mitoissa kuin mitä olin alkusyksystä, mutta loppuvuodesta paino nousi taas hurjaa vauhtia ja olen saanut nyt niitä pudotettua kevään aikana, kun nostin lääkemäärää ja aloitin tosiaan toisen lääkkeen, metformiini-diabeteslääkkeen, vaikka minulla ei ole diabetesta. Vihdoinkin näistä on ollut apua, sillä olen koko ajan liikkunut paljon, mutta nyt alkaa liikunta, lääkkeet ja tiukka ruokavalio tehdä viimein tulosta.
Tämänhetkiset mitat:
Vatsanympärys navan kohdalta: 94 cm
Rinnanympärys, rintojen alta: 87 cm
Takapuoli: 112 cm
Reisi: 66 cm
Käsivarsi: 33 cm
Paino: 83,2 kg
lauantai 19. huhtikuuta 2014
lauantai 23. maaliskuuta 2013
I Wanna Dance With Somebody..
Pitkästä aikaa ehdin tämänkin blogiin pariin. Talvella paino nousi taas, kun ehdin vähemmän liikkua ja vaikka söin ihan samalla tavalla, niin silti se paino taas kipusi 91kg asti. Mutta sitten menin taas käymään luottolääkärilläni ja kerroin näistä paino-ongelmistani, minulta otettiin kunnolliset kokeet, joista voi lukea myös Kaisa Jaakkolan blogista, sillä hänellä on todettu samankaltainen kilpirauhasen vajaatoiminta.
Olen nyt ollut lääkityksellä seitsemisen viikkoa ja painoa on tänä aikana pudonnut 5kg!!!
Mulla on niin hyvä olo tästä, että vihdoinkin paino putoaa, mutta lisäksi olen ollut paljon energisempi. En edes tajunnut, kuinka väsynyt olin ollut ennen kuin lääke (ja aurinko!) palautti minut omaksi itsekseni.
Palaan blogiin pian parempien kuvien kera, sillä pitää ottaa vertailun vuoksi laihtumisesta kuvia ja vertailla alkutilanteeseen. Ja hyvä olo pitää tallentaa blogin muistiin. Toivottavasti laihtuminen jatkuu ja mahdun kesällä pienempään hääpukuun! Ihanaa kevättä kaikille, jotka satutte tämän lukemaan.
Olen nyt ollut lääkityksellä seitsemisen viikkoa ja painoa on tänä aikana pudonnut 5kg!!!
Mulla on niin hyvä olo tästä, että vihdoinkin paino putoaa, mutta lisäksi olen ollut paljon energisempi. En edes tajunnut, kuinka väsynyt olin ollut ennen kuin lääke (ja aurinko!) palautti minut omaksi itsekseni.
 |
| Kevät!! |
Palaan blogiin pian parempien kuvien kera, sillä pitää ottaa vertailun vuoksi laihtumisesta kuvia ja vertailla alkutilanteeseen. Ja hyvä olo pitää tallentaa blogin muistiin. Toivottavasti laihtuminen jatkuu ja mahdun kesällä pienempään hääpukuun! Ihanaa kevättä kaikille, jotka satutte tämän lukemaan.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Neljä vihreää vuoden alkuun
Joululoma on ohi, ja merkitsen taas ruokamääriä Kiloklubiin. Haluan hahmottaa sen avulla, että paljonko olen oikeasti syönyt, sillä minulla on oikeastaan koko ajan nälän tunne. Ja toisaalta sen vuoksi, että näen syödä kuitenkin tarpeeksi.
Olin joulun aikaan aika sairas, kun söin sellaisia ruoka-aineita, joita vatsani ei kestä. Oli vain tunne, etten jaksa nyt välittää, mutta lopulta kipu ja tulehtunut keho kuritti sen verran, että nyt syön vain marjoja, kalaa, pähkinöitä ja fetasalaattia, kunnes vatsa kestää taas muutakin. Mutta viljoja ja sokeria en syö nyt missään nimessä, sillä en kestä sitä kipua nyt enää. Ei todellakaan ollut sen arvoista, vaikka joulun alla tuntuikin siltä, että "sairastaminen on tylsää ja teen mitä haluan".
Kävin ennen joulua verikokeissa, mm. sokerirasitus, laajat kilpirauhastestit ja joitain hormonikokeita. Seuraava aika on vasta helmikuun alussa. Sain kuitenkin jo kotiini erään testin tulokset, josta selvisi että suolistoni bakteerikanta on parantunut kolmen vuoden takaisesta huomattavasti. Enää ei näkynyt myöskään mitään viitteitä ameebasta, hiivasta ja homeesta (ei kyllä pitäisikään, sillä olen edellisen testauksen jälkeen vaihtanut kotia ja jätin homeasunnon ja kaikki siellä pitämäni tavarat taakseni). Jotain helpotusta, että osittain voin paremmin.
Kauhea, että kirjoitan aina tänne näistä terveysasioista, mutta jos joku lukee juttuni alusta loppuun, niin ehkä huomaa, että minulla on ollut aika monta erilaista* (ja kuitenkin samanlaista) tulehdus- ja autoimmuunisairausta ja olen vuorotellen hyvin energinen ja jaksavainen ja sitten välillä kompuroin, jos terveys ei meinaa pysyä energisen oloni perässä. :)
Nyt joulukuussa lääkäri sanoi, että minun pitää ajatella, että ylipaino on yksi oire ja kehon tulehdustila, kunnes selviää, että mikä sairastuttaa minut aina uudelleen ja uudelleen. Minusta se on tällä hetkellä lähinnä tukehdustila, sillä paino on kivunnut taas. Mutta ei auta murehtia, kun nyt on taas selvästi parempi ajanjakso alkamassa. Näin uskon.
Suunnittelen oman soutulaitteen ostamista ja paremman kevään kohtaamista. Ensi kesänä menen naimisiin, joten toivon oikeasti saavani vähän painoa alas. Keväällä julkaisen myös kirjan, josta en tietenkään sen enempää täällä puhu, koska haluan säilyttää anonymiteetin. Muitakin mukavia työprojekteja on luvassa. Ihana, kun vuosi vaihtui.
Kaikkea hyvää teille, jotka blogiini eksytte. Lupaan tehdä ryhtiliikkeen ja kirjoittaa tänne nyt taas useammin, en vain ole sairaana oikein jaksanut, vaikka toisaalta niitäkin fiiliksiä olisi hyvä kirjata "muistoksi".
* pcos, endometrioosi, Tietzenin syndrooma, allergiat, ärtynyt suoli, suolistohiiva, migreeni, ja nyt kilpirauhasen vajaatoiminann epäilys.
torstai 22. marraskuuta 2012
Taas jaksaa
Minulla oli blogissa aika pitkä tauko, joka on liittynyt vahvasti siihen, että olen muutenkin ollut väsynyt ja kipeänä. Kirjoitin aiemmin, että gynekologini ehdotti minulle laihdutuslääkettä, kun hyvästä ruokavaliosta ja aktiivisesta liikunnasta huolimatta en saa painoani putoamaan. Olin jo silloin vähän skeptinen, mutta lupasin kokeilla, sillä alan olla jo melko epätoivoinen. Lisäksi tarkoitus oli selvittää myös vähän niitä mekanismeja, että mikä vaikuttaa siihen, ettei paino putoa.
Lääke oli totaalinen virhe!
Ehkä se auttaa joitakin ihmisiä, mutta minulle siitä ei ollut kuin harmia. Minun yleiskuntoni laski ihan hirmuisesti, enkä jaksanut käydä enää lenkillä. Mie, joka olin monta kuukautta liikkunut noin kymmenen tuntia viikossa, en jaksanut tai pystynyt kävelemään kuin pari kilometriä kerralla. En pystynyt senkään takia, että vatsani oli kaiken aikaa sekaisin.
Onneksi kirjoitan tätä anonyymina, sillä hävettää tunnustaa, että paskoin lääkkeen takia housuihini monta kertaa viikossa. Söin ihan normaalisti, mutta Xenical muuttaa rasvan (yhtään erottelematta, että mikä on hyvää ja mikä huonoa) oranssiksi öljyksi sotkien housut, oli mikä oli. Kuljin yli kuukauden side housuissa, ja mietin jo kroonikkovaippojen ostamista, kun paskoin kesken työpäivän housuihin. Ihan hirveä lääke!!!
Vaikka lopetin muutaman viikon jälkeen lääkkeen syömisen, en päässyt oireista eroon – kuin vasta nyt. Ihoni alkaa myös pikkuhiljaa parantua pahasta aknesta. Jaksoin herätä aamulla salille ja olen käynyt taas pidemmillä lenkillä, vaikka harmittaakin, että kunto on selvästi laskenut. Vatsani on arka ja tulehtunut edelleen, mutta toivon ajan helpottavan siihen. En laihtunut yhtään, mutta menetin 100e (joka oli siis kuukauden lääkesatsin hinta, onneksi en ottanut koko kolmea kuukautta kerralla). Olin jatkuvasti väsynyt, itkuinen ja masentunut, enkä jaksanut tehdä töitä. Koska olen pääasiallisesti freelancer, näkyy tämä välittömättömästi myös tilipussissa.
Minua harmittaa, että kokeilin, sillä tiesin ennalta, että syön terveellisesti, eikä ylipainoni voi johtua ylensyönnistä. En tarvitse mitään lääkettä sieppaamaan kehostani mitään, vaan haluaisin yksinkertaisesti tietää, että mikä mekanismi estää laihtumisen ja minkä takia minulla puhkeaa kerta toisensa jälkeen joku uusi sairaus.
Tai korjaan, minua ei harmita, koska minkä sille enää mahtaa. Nyt voin seuraavalle lääkärille sanoa, että tämäkään keino ei auttanut. Terveys on tärkeä asia, ja aion nyt jatkaa taas kuntoilua paremmalla sykkeellä, kun vointi on nyt parempi. Mieluummin olen ylipainoinen ja energinen kuin ylipainoinen ja alati sairas.
Lääke oli totaalinen virhe!
Ehkä se auttaa joitakin ihmisiä, mutta minulle siitä ei ollut kuin harmia. Minun yleiskuntoni laski ihan hirmuisesti, enkä jaksanut käydä enää lenkillä. Mie, joka olin monta kuukautta liikkunut noin kymmenen tuntia viikossa, en jaksanut tai pystynyt kävelemään kuin pari kilometriä kerralla. En pystynyt senkään takia, että vatsani oli kaiken aikaa sekaisin.
Onneksi kirjoitan tätä anonyymina, sillä hävettää tunnustaa, että paskoin lääkkeen takia housuihini monta kertaa viikossa. Söin ihan normaalisti, mutta Xenical muuttaa rasvan (yhtään erottelematta, että mikä on hyvää ja mikä huonoa) oranssiksi öljyksi sotkien housut, oli mikä oli. Kuljin yli kuukauden side housuissa, ja mietin jo kroonikkovaippojen ostamista, kun paskoin kesken työpäivän housuihin. Ihan hirveä lääke!!!
Vaikka lopetin muutaman viikon jälkeen lääkkeen syömisen, en päässyt oireista eroon – kuin vasta nyt. Ihoni alkaa myös pikkuhiljaa parantua pahasta aknesta. Jaksoin herätä aamulla salille ja olen käynyt taas pidemmillä lenkillä, vaikka harmittaakin, että kunto on selvästi laskenut. Vatsani on arka ja tulehtunut edelleen, mutta toivon ajan helpottavan siihen. En laihtunut yhtään, mutta menetin 100e (joka oli siis kuukauden lääkesatsin hinta, onneksi en ottanut koko kolmea kuukautta kerralla). Olin jatkuvasti väsynyt, itkuinen ja masentunut, enkä jaksanut tehdä töitä. Koska olen pääasiallisesti freelancer, näkyy tämä välittömättömästi myös tilipussissa.
Minua harmittaa, että kokeilin, sillä tiesin ennalta, että syön terveellisesti, eikä ylipainoni voi johtua ylensyönnistä. En tarvitse mitään lääkettä sieppaamaan kehostani mitään, vaan haluaisin yksinkertaisesti tietää, että mikä mekanismi estää laihtumisen ja minkä takia minulla puhkeaa kerta toisensa jälkeen joku uusi sairaus.
Tai korjaan, minua ei harmita, koska minkä sille enää mahtaa. Nyt voin seuraavalle lääkärille sanoa, että tämäkään keino ei auttanut. Terveys on tärkeä asia, ja aion nyt jatkaa taas kuntoilua paremmalla sykkeellä, kun vointi on nyt parempi. Mieluummin olen ylipainoinen ja energinen kuin ylipainoinen ja alati sairas.
 |
| EN SUOSITTELE! |
torstai 25. lokakuuta 2012
Vatsaturvotus masentaa
En ole nyt moneen viikkoon kirjoittanut blogiini, sillä en ole ollut kauhean terve. Olen silti käynyt lenkillä joka toinen päivä ja tehnyt saliharjoituksia, syönyt hyvin, mutta vatsani on silti jatkuvasti kipeä. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tänne myös huonoista fiiliksistä, sillä olen ollut nyt aika surullinen pidemmän aikaa. Aina kun terveys krenkkaa, niin mielikin mustenee. Minulla on ollut kova stressi töistä alkusyksystä, mutta olen nyt ottanut lomaa ja olen saanut levättyä. Vatsani on vain nyt käynyt taistoon ja yrittää sabotoida sitä hyvää oloa, jota olen kesästä ja alkusyksystä itselleni saanut.
Minun on taas mentävä uudelle lääkärille ja toivottava, että perimmäinen syy löytyisi. Minulle puhkeaa aina aika ajoin joku uusi sairaus, jota hoidetaan ja voin jonkin aikaa hyvin, kunnes taas sairastun. Yksi on ja pysyy, kiukutteleva vatsa. Sain viimeksi lääkäriltä laihdutuslääkkeitä, joita olen syönyt nyt kuukauden, mutta niistä ei ole ollut mitään apua. Oikeastaan päinvastoin, sillä olen nyt voinut huonommin. Minun pitäisi syödä niitä kolme kuukautta ja sitten katsotaan, että onko niistä ollut apua, jotta lääkäri tietäisi paremmin, että mikä on vialla ja onko "rasvasieppareista" apua. Olen aika skeptinen, mutta kokeilen kaikkea, jos vain oikea syy löytyisi.
Olen nyt lomalla syönyt hapankorppuja ja vähän suklaata, eikä vatsani selvästi niitä kestänyt. Viljat ja sokerit ovat muutenkin minulla miltei nollassa, mutta väsyttää elää askeettisesti kaiken aikaa. Mutta kun olo on taas tällainen ja ollut jo pidemmän aikaa, niin tuntuu että taidan palata vesi-salaattikuurille, enkä mitään muuta syö ikinä koskaan. Motivaatio on vähän hukassa, mutta liikunnasta ja säännöllisestä ruokailusta olen silti pitänyt kiinni. Puntarille ei vaikuta mennä, sillä on oikeastaan se ja sama, paljonko painan, kun näytän tankkilaivalta.
Laitan blogiini kuvan vatsastani nyt, kun se on turvoksissa, eilen se oli vielä tuosta suurempi. Pahoittelen kuvan huonoa laatua ja rajausta, sillä kännykkäkameralla on aika hankala ottaa omasta mahasta kuvaa.
Kiitos kaikille kommenteistanne, ihana kun minua on tänne blogiini vähän kaivattu.
Vatsakuvaa voi verrata lokakuun alussa otettuihin kuviini.
Minun on taas mentävä uudelle lääkärille ja toivottava, että perimmäinen syy löytyisi. Minulle puhkeaa aina aika ajoin joku uusi sairaus, jota hoidetaan ja voin jonkin aikaa hyvin, kunnes taas sairastun. Yksi on ja pysyy, kiukutteleva vatsa. Sain viimeksi lääkäriltä laihdutuslääkkeitä, joita olen syönyt nyt kuukauden, mutta niistä ei ole ollut mitään apua. Oikeastaan päinvastoin, sillä olen nyt voinut huonommin. Minun pitäisi syödä niitä kolme kuukautta ja sitten katsotaan, että onko niistä ollut apua, jotta lääkäri tietäisi paremmin, että mikä on vialla ja onko "rasvasieppareista" apua. Olen aika skeptinen, mutta kokeilen kaikkea, jos vain oikea syy löytyisi.
Olen nyt lomalla syönyt hapankorppuja ja vähän suklaata, eikä vatsani selvästi niitä kestänyt. Viljat ja sokerit ovat muutenkin minulla miltei nollassa, mutta väsyttää elää askeettisesti kaiken aikaa. Mutta kun olo on taas tällainen ja ollut jo pidemmän aikaa, niin tuntuu että taidan palata vesi-salaattikuurille, enkä mitään muuta syö ikinä koskaan. Motivaatio on vähän hukassa, mutta liikunnasta ja säännöllisestä ruokailusta olen silti pitänyt kiinni. Puntarille ei vaikuta mennä, sillä on oikeastaan se ja sama, paljonko painan, kun näytän tankkilaivalta.
Laitan blogiini kuvan vatsastani nyt, kun se on turvoksissa, eilen se oli vielä tuosta suurempi. Pahoittelen kuvan huonoa laatua ja rajausta, sillä kännykkäkameralla on aika hankala ottaa omasta mahasta kuvaa.
Kiitos kaikille kommenteistanne, ihana kun minua on tänne blogiini vähän kaivattu.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Iltapaino yllätti
Voi kuinka ilahduinkaan, kun kävin huvin vuoksi puntarilla. (Kuinka hauskasti sanottu, kuin se nyt koskaan mitään huvia olisi..) Minun iltapainoni oli 87,5kg. Wuhuuu!!! Sunnuntaina virallinen viikkopunnitus sitten kertoo, että olenko onnistunut laihtumaan jo seitsemän kiloa aloituksesta vai onko tämän takana joku outo, hetkellinen, kuivumisilmiö.
Kävin kuitenkin kirjoittamassa tästä ilosta blogiini, sillä seuraavan jumituksen tai pettymyksen kohdalla voin muistaa, että joskus se paino myös putoaa. Tästä saan kyllä tulevalle lomaviikolle motivaatiota liikkua.
Kävin kuitenkin kirjoittamassa tästä ilosta blogiini, sillä seuraavan jumituksen tai pettymyksen kohdalla voin muistaa, että joskus se paino myös putoaa. Tästä saan kyllä tulevalle lomaviikolle motivaatiota liikkua.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Syyskuu pakettiin
Hei kaikille pitkästä aikaa. Nyt on kova työputki takana, ja minulla on ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten Tallinnan miniloman. Oikeastaan olen heinäkuun lopun jälkeen tehnyt joka päivä töitä, jos tuota pientä lomaa ei lasketa. Olen aika poikki, ylikierroksilla ja vieläkin ihan ihmeissäni ettei tänään tarvitse tehdä töitä. Vasta huomenna ja sen jälkeen pidänkin viikon loman. Blogistanikin sen huomaa, en ole ehtinyt tänne ollenkaan, vaikka olen päivät pitkät istunut koneella. Huh, nimenomaan istunut. Kaksi edellistä viikkoa ovat olleet myös liikunnan suhteen huonoja.
En edes muista, mitä olen tehnyt, sillä en voinut puhelimeni huollon takia käyttää Sports Trackeria. Mutta tiedän, että olen tehnyt paljon vähemmän kuin kuukausiin, sillä olen käytännössä istunut aamusta yöhön koneella, lukenut, kirjoittanut ja korjannut tekstiä. Monen projektin loppuunsaattaminen ja liikkumattomuus olivat tehdä minusta hullun, mutta sain onneksi työnantajalta kiitosta paineensietokyvystä ja siitä, että hoidan sovitut hommat loppuun asti, vaikka ne kaikki olisivatkin isompia projektia, kun alun perin luultiin.
Söin huonommin, liikuin huonommin, voin huonommin. Mutta nyt se puristus on ohi. Hienoa! Laitan tähän nyt syyskuun "muutoskuvia", sillä en ole yhtään varma, onko mitään muutosta ehtinyt tapahtua kehossa.
Syyskuun liikkumiset: 111,5km. Tosin kaikkia päiviä en ole muistanut merkitä, mutta luultavasti noina päivinä en liikkunut yhtään, jolta ei mitään muistikuvaa ole. Kävin tämän lisäksi salilla vain kolmesti ja uimassa kerran. Menin onneksi yli oman syyskuun tavoitteeni kilometreissä, mutta en käynyt joka viikko salilla. Lokakuulle asetan jälleen 110 kilometrin kävelytavoitteen, viikoittaisen salitreenin ja että käyn kerran tunturissa vaeltamassa (olen nimittäin menossa Lappiin lomalle).
1.9. Uinti 20min
2.9. Kävely 5km
3.9. Kävely 9km
4.9. Lepo
5.9. Kävely 10km
6.9. Kävely 5,5km
7.9. Lepo
8.9. Kävely 8,5km
9.9. Lepo
10.9. Kävely 6,5km
11.9. Kävely ja juoksu 11km
12.9. Lepo
13.9. Salilla 1h
14.9. Lepo
15.9. Käsitreeni 30min ja kävely 10km
16.9. Kävely 10km
17.9. Lepo
18.9. Soutu 2km, salitreeni (kädet ja jalat) 1h
19.9. Lepo
20.9. Kävely 10km
21.9. Lepo
22.9. Kävely 10km
23.9. Kävely 8,5km
24.9. Kävely 7,5km
25.9. Lepo
26.9.–28.9. Ei muistikuvaa, että mitä olen tehnyt
30.9. Kävely 10km
Tässä kuitenkin myös vähän yli kuukauden jälkeiset kuvat. Muutosta ei ole tapahtunut juurikaan, painokin on tippunut vain vähän. Aamupaino oli tasan 88kg. Mutta olen silti tyytyväinen, että järkyttävästä stressistä ja pitkistä tauottomista työpäivistä huolimatta painoni on kuitenkin vähän laskenut. Takapuolikuva on rajattu lähempää, joten potretissa viimeisen kuvan koko oikein korostuu. :)
En edes muista, mitä olen tehnyt, sillä en voinut puhelimeni huollon takia käyttää Sports Trackeria. Mutta tiedän, että olen tehnyt paljon vähemmän kuin kuukausiin, sillä olen käytännössä istunut aamusta yöhön koneella, lukenut, kirjoittanut ja korjannut tekstiä. Monen projektin loppuunsaattaminen ja liikkumattomuus olivat tehdä minusta hullun, mutta sain onneksi työnantajalta kiitosta paineensietokyvystä ja siitä, että hoidan sovitut hommat loppuun asti, vaikka ne kaikki olisivatkin isompia projektia, kun alun perin luultiin.
Söin huonommin, liikuin huonommin, voin huonommin. Mutta nyt se puristus on ohi. Hienoa! Laitan tähän nyt syyskuun "muutoskuvia", sillä en ole yhtään varma, onko mitään muutosta ehtinyt tapahtua kehossa.
Syyskuun liikkumiset: 111,5km. Tosin kaikkia päiviä en ole muistanut merkitä, mutta luultavasti noina päivinä en liikkunut yhtään, jolta ei mitään muistikuvaa ole. Kävin tämän lisäksi salilla vain kolmesti ja uimassa kerran. Menin onneksi yli oman syyskuun tavoitteeni kilometreissä, mutta en käynyt joka viikko salilla. Lokakuulle asetan jälleen 110 kilometrin kävelytavoitteen, viikoittaisen salitreenin ja että käyn kerran tunturissa vaeltamassa (olen nimittäin menossa Lappiin lomalle).
1.9. Uinti 20min
2.9. Kävely 5km
3.9. Kävely 9km
4.9. Lepo
5.9. Kävely 10km
6.9. Kävely 5,5km
7.9. Lepo
8.9. Kävely 8,5km
9.9. Lepo
10.9. Kävely 6,5km
11.9. Kävely ja juoksu 11km
12.9. Lepo
13.9. Salilla 1h
14.9. Lepo
15.9. Käsitreeni 30min ja kävely 10km
16.9. Kävely 10km
17.9. Lepo
18.9. Soutu 2km, salitreeni (kädet ja jalat) 1h
19.9. Lepo
20.9. Kävely 10km
21.9. Lepo
22.9. Kävely 10km
23.9. Kävely 8,5km
24.9. Kävely 7,5km
25.9. Lepo
26.9.–28.9. Ei muistikuvaa, että mitä olen tehnyt
30.9. Kävely 10km
Tässä kuitenkin myös vähän yli kuukauden jälkeiset kuvat. Muutosta ei ole tapahtunut juurikaan, painokin on tippunut vain vähän. Aamupaino oli tasan 88kg. Mutta olen silti tyytyväinen, että järkyttävästä stressistä ja pitkistä tauottomista työpäivistä huolimatta painoni on kuitenkin vähän laskenut. Takapuolikuva on rajattu lähempää, joten potretissa viimeisen kuvan koko oikein korostuu. :)
 |
| 7.10. |
 |
| 26.8. |
 |
| 28.7. |
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
88,4kg
YES! Vihdoin jotain tapahtui ja vielä keskellä kovaa vatsakipua ja turvotusta. Näytän siltä, kun olisin taas lihonnut tynnyriksi, sillä vatsani on ollut stressistä kovin kipeä ja osoittanut mieltään turpoamalla. En ole myöskään ehtinyt liikkua niin paljon kuin mihin olen tottunut, mutta keveämmästä lukemasta kiitän huijaripuntarin syrjäyttänyttä uutta puntaria (tähän väliin on pakko todeta, että huijaripuntarin vastaava lukema oli 89,7kg). Ostin ihan peruspuntarin kyllästyneenä siihen, että lukemat vaihtelivat niin radikaalisti saman aamun aikana.
Ihanaa, että pudotusta on nyt tapahtunut, sillä oloni on ollut tajuttoman kurja. Stressi on tehnyt tuhojaan, päätä särkee, vatsa on kipeä, kroppa ei toimi ja olen surullinen ja väsynyt kaiken aikaa. Verrattuna siis perusolotilaani, joka on kaikkea muuta. Olen kuitenkin niin onnellinen, että pahin alkaa olla ohi ja projektit valmistuvat. Samalla on ulos iskenyt syksy, ja nyt lenkille lähtemisen kanssa otetaan naisesta mittaa. Olen kaivannut liikuntaa ihan järjettömästi, sillä vaikka olen viikoittain liikkunut ainakin kerran kahdesti, se on niin paljon vähemmän kuin mitä yleensä teen, niin siksi uskon, että stressikivut pääsivät iskemäänkin. Kaipasin jotain välitöntä hyvää oloa niihin hetkiin, kun tein aamua iltaa töitä, joten vanha ystäväni suklaa hiipi taas elämääni.
Nollatoleranssini ei siis kestänyt ihan kaikkea, mutta menneet on menneitä. Paino on jokatapauksessa pudonnut, vaikka nyt oloni ei olekaan paras mahdollinen. Joudun taas sietämään hillitöntä sokerihimoa, joka iskee näköjään hetkessä, jos sille antaa vallan. Siksi olen syömättä herkkuja, sillä ilman niitä on vain helpompaa kuin niiden kanssa.
Nautin nyt tuosta lukemasta, sillä kunhan pääsen 85kg tässä joskus, niin palkitsen itseni jotenkin. Menen joka tapauksessa käymään 3.10. lääkärissä, mutta tietysti toivoisin, että voisin perua koko ajan ja paino jatkaisi putoamistaan itsestään ja olisin täysin terve.
Ihanaa, että pudotusta on nyt tapahtunut, sillä oloni on ollut tajuttoman kurja. Stressi on tehnyt tuhojaan, päätä särkee, vatsa on kipeä, kroppa ei toimi ja olen surullinen ja väsynyt kaiken aikaa. Verrattuna siis perusolotilaani, joka on kaikkea muuta. Olen kuitenkin niin onnellinen, että pahin alkaa olla ohi ja projektit valmistuvat. Samalla on ulos iskenyt syksy, ja nyt lenkille lähtemisen kanssa otetaan naisesta mittaa. Olen kaivannut liikuntaa ihan järjettömästi, sillä vaikka olen viikoittain liikkunut ainakin kerran kahdesti, se on niin paljon vähemmän kuin mitä yleensä teen, niin siksi uskon, että stressikivut pääsivät iskemäänkin. Kaipasin jotain välitöntä hyvää oloa niihin hetkiin, kun tein aamua iltaa töitä, joten vanha ystäväni suklaa hiipi taas elämääni.
Nollatoleranssini ei siis kestänyt ihan kaikkea, mutta menneet on menneitä. Paino on jokatapauksessa pudonnut, vaikka nyt oloni ei olekaan paras mahdollinen. Joudun taas sietämään hillitöntä sokerihimoa, joka iskee näköjään hetkessä, jos sille antaa vallan. Siksi olen syömättä herkkuja, sillä ilman niitä on vain helpompaa kuin niiden kanssa.
Nautin nyt tuosta lukemasta, sillä kunhan pääsen 85kg tässä joskus, niin palkitsen itseni jotenkin. Menen joka tapauksessa käymään 3.10. lääkärissä, mutta tietysti toivoisin, että voisin perua koko ajan ja paino jatkaisi putoamistaan itsestään ja olisin täysin terve.
 |
| Kunpa lukema olisi minun puntaristani, mutta kyseessä on mainoskuva. |
maanantai 17. syyskuuta 2012
Syyskuun kiireet...
...näkyvät siinä, etten ole ehtinyt viikkoon blogiani päivittää, mutta onneksi olen silti pitänyt huolen siitä, että olen säännöllisesti käynyt liikkumassa. Minua silti vähän hymyilyttää, kun olen kirjoittanut tuohon syyskuun liikkumiset -listaani, että joku päivä on ollut lepo-päivä, sillä viime viikkojen tapauksessa päivä on ollut kaikkea muuta kuin levollinen. Nyt eletään alallani vuoden kiireisimpiä aikoja, tai ainakin tuntuu siltä, ja olen tehnyt jopa näinkin pitkiä työpäiviä kuin klo 9.00-3.00. Rutkasti yli kellon ympäri on paahdettu, joten lepo ei ole ensimmäinen sana, jolla kuvaisin sellaisia päiviä, mutta toki liikunnan kannalta kyseessä ei ole ollut mitään muuta kuin laiskottelua takapuolen miltei juurtuessa penkkiin.
Minulla oli viime viikolla jopa kolme lepopäivää, jolloin en hikiliikkunut ollenkaan. Kilometrejä kertyi kuitenkin 27,5, ja salitreeniä puoltoista tuntia. Olen itsestäni oikein ylpeä, että olen nyt hoitanut stressiä ja vapaa-ajattomuuden ahdistusta liikunnan avulla. Kun tuntuu, että työt eivät tekemällä lopu, eikä koskaan tule valmista, niin liikkuessa aivot saavat levätä ja psykologisesti on tärkeää saada näin kiireisen ajanjakson aikana välitöntä palautetta. Tuntuman siitä, että jotain tapahtuu nyt ja heti, lenkin jälkeen on jotain valmista, vaikka teoriassahan ihmisen liikkumis-saldot eivät ole ikinä täynnä. Mutta sen kyseisen päivän osalta kyllä. Se on vapauttavaa.
Paino on nyt viimein lomareissun jälkeen pudonnut, mutta mistään huimista luvuista ei puhuta vieläkään. Olen nyt saanut juhannuksen jälkeen 5 kiloa pois. Olen lukuun totta kai pettynyt, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Olen luvannut itselleni, että jos paino jumittaa tai hidastelee vielä ensi kuussa tähän aikaan, niin menen taas lääkäriin. Saan kuitenkin nyt usein kehuja siitä, että olen laihtunut, joten ehkä puntari ei tosiaan kerro kaikkea. Nyt en ehdi asiaa pohtia, sillä oma osansa painon hitaaseen putoamiseen on varmasti tällä työstressillä. Syömiset ovat menneet hyvin, vaikka syön varmasti vieläkin liian vähän, sillä pääasiallisesti elän erilaisilla salaateilla ja itsetehdyillä proteiinijuomilla.
Kiitos kommenteista, oli ihana, että minua oli jopa tänne vähän kaivattu. Kiitos Eli! :) Kirjoitan myös myöhemmin jutun syömishäiriöhistoriastani, kuten yhdelle lukijalle lupasin.
Lenkillä olen pitänyt nyt mukana pientä Gymbossiani. Sen avulla on helppo saada treeniin lisää tehoa, sillä pieni piippaus tasaisin väliajoin käskee minun joko kävellä tai juosta. Treenaan juoksua intervalliharjoituksina, niin jalat, nivelet ja polvet tottuvat paljasjalkakenkiin ja juoksuun ylipäänsä. Olen myös pitänyt siitä, että päätäntävalta juoksun ja kävelyn rytmityksestä on ulkoistettu pienelle laitteelle. Nyt olen kävellyt 2,5 minuuttia ja juossut puoli minuuttia. Kunto on kasvanut, joten jatkosas pidennän juoksuaikaa ja lyhennän vastaavasti kävelyaikaa.
Minulla oli viime viikolla jopa kolme lepopäivää, jolloin en hikiliikkunut ollenkaan. Kilometrejä kertyi kuitenkin 27,5, ja salitreeniä puoltoista tuntia. Olen itsestäni oikein ylpeä, että olen nyt hoitanut stressiä ja vapaa-ajattomuuden ahdistusta liikunnan avulla. Kun tuntuu, että työt eivät tekemällä lopu, eikä koskaan tule valmista, niin liikkuessa aivot saavat levätä ja psykologisesti on tärkeää saada näin kiireisen ajanjakson aikana välitöntä palautetta. Tuntuman siitä, että jotain tapahtuu nyt ja heti, lenkin jälkeen on jotain valmista, vaikka teoriassahan ihmisen liikkumis-saldot eivät ole ikinä täynnä. Mutta sen kyseisen päivän osalta kyllä. Se on vapauttavaa.
Paino on nyt viimein lomareissun jälkeen pudonnut, mutta mistään huimista luvuista ei puhuta vieläkään. Olen nyt saanut juhannuksen jälkeen 5 kiloa pois. Olen lukuun totta kai pettynyt, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Olen luvannut itselleni, että jos paino jumittaa tai hidastelee vielä ensi kuussa tähän aikaan, niin menen taas lääkäriin. Saan kuitenkin nyt usein kehuja siitä, että olen laihtunut, joten ehkä puntari ei tosiaan kerro kaikkea. Nyt en ehdi asiaa pohtia, sillä oma osansa painon hitaaseen putoamiseen on varmasti tällä työstressillä. Syömiset ovat menneet hyvin, vaikka syön varmasti vieläkin liian vähän, sillä pääasiallisesti elän erilaisilla salaateilla ja itsetehdyillä proteiinijuomilla.
Kiitos kommenteista, oli ihana, että minua oli jopa tänne vähän kaivattu. Kiitos Eli! :) Kirjoitan myös myöhemmin jutun syömishäiriöhistoriastani, kuten yhdelle lukijalle lupasin.
Lenkillä olen pitänyt nyt mukana pientä Gymbossiani. Sen avulla on helppo saada treeniin lisää tehoa, sillä pieni piippaus tasaisin väliajoin käskee minun joko kävellä tai juosta. Treenaan juoksua intervalliharjoituksina, niin jalat, nivelet ja polvet tottuvat paljasjalkakenkiin ja juoksuun ylipäänsä. Olen myös pitänyt siitä, että päätäntävalta juoksun ja kävelyn rytmityksestä on ulkoistettu pienelle laitteelle. Nyt olen kävellyt 2,5 minuuttia ja juossut puoli minuuttia. Kunto on kasvanut, joten jatkosas pidennän juoksuaikaa ja lyhennän vastaavasti kävelyaikaa.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Huijaripuntari
Minulla ei ole nyt ihan tarkkaa viikkopunnituslukua, sillä puntarini on suuri typerys. On täysin kiinni tuurista tai valitusta asennosta, että minkä lukeman siitä saa irti. Siksi joutuu käymään monta kertaa ja toivomaan, että edes kaksi kolme kertaa luku osuu samaan. Tänä aamuna painoni oli kaikkea väliltä 89.8–90.4kg. Vielä ollaan siis korkeamalla kuin ennen-matkaa-luvut, mutta maanantain shokki kolmen kilon nesteenkerääntymisestä on taaksejäänyttä huvia.
90kg raja on minulle joku kirous, en pääse nyt millään siitä eroon, vaikka en repsahtele ja liikun sen 10 tuntia viikossa. Nyt on kolme kuukautta endometrioosi ja pcos -leikkauksista ja kuukausi kontrollistakin, jos vielä parin viikon päästä painan saman verran kuin nyt, niin menen uudelleen lääkäriin. Olen käynyt ravintoterapeutillakin ja kaikki pitäis mennä ruokailujen suhteen hyvin.
Nyt tosin aion hankkia uuden puntarin, en tajua, miten kotiini on moinen ronkeli edes asuttautunut. Haluan sellaisen ihan tavallisen laitteen, joka ei yritäkään mittailla mitään rasvaprosentteja, antaa vain luotettavasti painon ilman, että jalkoja pitää asetella tarkkaan tjsp.
Parin viikon päästä otan taas kuukauden muutos -kuvat, toivottavasti elokuisiin kuviin on taas kiinteytymistä tapahtunut. Olen joskus nuorempana uhonnut, että voisin painaa, vaikka 100 kiloa, jos vain olisin hyväkuntoinen ja näyttäisin hoikalta. Tämä tuntuu olevan kohtaloni, painon pyöriessä korkealla, mutta kunnon ja ulkonäön muuttuneen huomattavasti kesästä.
Mitat ovat kuitenkin nyt olleet samat kuin 26.8., eli kahdessa viikossa muutosta ei kauheasti ole tapahtunut, paitsi että matkalla paino nousi ja nyt se on taas laskenut melkein kokonaan. Pitää jaksaa tsempata, vaikka hitaanlaisesti kaikki tapahtuu. Olen onneksi vienyt itseltäni tekosyyt pois, enkä voi syyllistää itseäni mieliteoista ja lipsahduksista. En muuten kestäisi tätä tahkoamista, jos koko ajan tietäisin, että onnistuisin paremmin, jos olisin jättänyt sen ja sen jutun syömättä.
Jotkut ystävistäni kehuvat itsekuriani, mutta mie itse näen sen näin, ettei mulla ole oikein vaihtoehtoa. Anonyymisti sen voi tänne sanoa, sillä eihän tämmöistä kukaan usko. En käsi sydämellä usko, että minun kuuluisi olla näin iso elämäntapojeni suhteen. Voisin olla 10–15kiloa ylipainoinen, mutta en 30kg. Olen liikkunut aina säännöllisesti, enkä ole syönyt yli omaa osaani. Mutta olen aina ollut sairas, ja nyt vasta olen alkanut ymmärtää, mikä vaikutus niillä on ollut myös painonnousuun. Mutta jos söisin karkin siellä täällä, jäätelöä vähän kesällä, en saisi tämänkään vertaa tuloksia aikaan. Joten itsekuri on aika pakkotila, mutta ei se onneksi tee nyt tiukkaa, kun en makeaa kaipaa ja liikkuminen on tärkeä osa viikkoani. Keino hoitaa stressiä, mukava tapa hoivata parisuhdetta, keskustella ja voida yhdessä hyvin. Minulla on nyt myös hyvin zen-asenne painoon, sillä pakko tässä on kuitenkin elää päivä kerrallaan, joten sama vaikka se putoaisi hitaasti, kun kuitenkin putoaa ja voin hyvin.
Mutta se ei tarkoita, ettenkö silti haluaisi sen oikean lukeman tietää. Joten nyt on hakusessa hyvä peruspuntari!
Viikon kilometrit = 38 km.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Elokuun liikkumiset
1.8. Lepo
2.8. 3km
3.8. 3km
4.8. 5km + 3km
5.8. 10km + 30min punttitreeni käsille
6.8. Lepo
7.8. 6,6km sauvakävely
8.8. 8,5km
9.8. Lepo
10.8. Lepo
11.8. 9,5km + 5,5km
12.8. 7km
13.8. 7,7km
14.8. Lepo
15.8. Lepo
16.8 7,5km = kävelyä 5km, juoksua 2,5km
17.8. 6km
18.8 3,5km kävelyä + 50min salilla, kuntopyöräilyä ja käsilihasliikkeitä
19.8. 6,5km kävelyä + 35min käsitreeni
20.8. Lepo
21.8. 1,5h salilla (juoksumatto, vapailla painoilla treeniä)
22.8. 6km lenkki
23.8. 8,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
24.8. 4km kävely
25.8. 8,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
26.8. Lepo
27.8. 9,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
28.8. 10km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
29.8. Lepo
30.8. Lepo
31.8. 1h salilla (juoksumatto, soutu, vapaita painoja, kuntosalilaitteilla käsi- ja jalkalihasliikkeitä)
Yhteensä = 138,6km kävelyä ja juoksua. Salilla noin 4,5h.
Nyt ilmojen viiletessä salilla tulee varmasti vietettyä aikaa enemmän. Harmittaa, että jäin heinäkuussa itselleni asettamastani kilometritavoitteesta 1,4km. Varmasti olen tämän kävellyt kauppareissuilla sun muilla monet kerrat, mutta se ei ole pointti. Lasken vain omia liikuntasuorituksiani, en hyötyliikuntaa. Syyskuulle asetan itselleni pienemmän kilometritavoitteen, mutta vastaavasti nostan salitavoitetta. Minun pitää ehtiä ainakin kerran viikossa salille, käydä kerran uimassa (ja ostaa uimapuku!) ja liikkua 110km.
Mutta olen muuten tosi tyytyväinen, sillä lepopäiviä on ihan kiitettävästi, enkä ole kärsinyt vammoista tai lihaskivuista juurikaan. Rakastan paljasjalkakenkiäni, ihan jo valmiiksi harmittaa, kun talvella niitä ei voi pitää. Kunto on parantunut huimasti, pulssi laskee ja vauhti kasvaa. Hyvä! :)
Olen nyt lenkillä alkanut juosta, 30 sekunttia juoksua ja kaksi ja puoli minuuttia kävelyä. Jatkossa pidennän juoksuaikaa ja vähennän vastaavasti kävelyä jne. Salikortti yliopiston kuntosalille on hommattu, tälläkin viikolla yritän torstaina ehtiä sinne. Minulla vaihtelee työpäivien rytmi miltei päivittäin, joten pystyn toisinaan järjestämään itselleni keskellä päivää aikaa, mutta toisaalta vastaavasti joudun tekemään iltaisinkin töitä, kuten esimerkiksi tänään.
Olen onnellinen, että liikuin elokuussa niin paljon, sillä tein myös töitä kolme viikkoa putkeen aamuin illoin ja päivittäin. Pieni matka Tallinnaan katkaisi työpuristusta, mutta oikeastaan en ole ollut niin kauhean stressaantunut, kun olen pitänyt huolta siitä, että ehdin säännöllisesti liikkua. Teen vaikka yömyöhään töitä, kunhan saan vain pitää tunnin kahden tauon ja mennä pururadalle kävelemään.
Haluan myös tässä koontipostauksen yhteydessä kiittää kaikkia kannustavista kommenteista ja toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi!
2.8. 3km
3.8. 3km
4.8. 5km + 3km
5.8. 10km + 30min punttitreeni käsille
6.8. Lepo
7.8. 6,6km sauvakävely
8.8. 8,5km
9.8. Lepo
10.8. Lepo
11.8. 9,5km + 5,5km
12.8. 7km
13.8. 7,7km
14.8. Lepo
15.8. Lepo
16.8 7,5km = kävelyä 5km, juoksua 2,5km
17.8. 6km
18.8 3,5km kävelyä + 50min salilla, kuntopyöräilyä ja käsilihasliikkeitä
19.8. 6,5km kävelyä + 35min käsitreeni
20.8. Lepo
21.8. 1,5h salilla (juoksumatto, vapailla painoilla treeniä)
22.8. 6km lenkki
23.8. 8,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
24.8. 4km kävely
25.8. 8,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
26.8. Lepo
27.8. 9,5km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
28.8. 10km lenkki (kävelyä ja intervallijuoksuharjoituksia)
29.8. Lepo
30.8. Lepo
31.8. 1h salilla (juoksumatto, soutu, vapaita painoja, kuntosalilaitteilla käsi- ja jalkalihasliikkeitä)
Yhteensä = 138,6km kävelyä ja juoksua. Salilla noin 4,5h.
Nyt ilmojen viiletessä salilla tulee varmasti vietettyä aikaa enemmän. Harmittaa, että jäin heinäkuussa itselleni asettamastani kilometritavoitteesta 1,4km. Varmasti olen tämän kävellyt kauppareissuilla sun muilla monet kerrat, mutta se ei ole pointti. Lasken vain omia liikuntasuorituksiani, en hyötyliikuntaa. Syyskuulle asetan itselleni pienemmän kilometritavoitteen, mutta vastaavasti nostan salitavoitetta. Minun pitää ehtiä ainakin kerran viikossa salille, käydä kerran uimassa (ja ostaa uimapuku!) ja liikkua 110km.
Mutta olen muuten tosi tyytyväinen, sillä lepopäiviä on ihan kiitettävästi, enkä ole kärsinyt vammoista tai lihaskivuista juurikaan. Rakastan paljasjalkakenkiäni, ihan jo valmiiksi harmittaa, kun talvella niitä ei voi pitää. Kunto on parantunut huimasti, pulssi laskee ja vauhti kasvaa. Hyvä! :)
Olen nyt lenkillä alkanut juosta, 30 sekunttia juoksua ja kaksi ja puoli minuuttia kävelyä. Jatkossa pidennän juoksuaikaa ja vähennän vastaavasti kävelyä jne. Salikortti yliopiston kuntosalille on hommattu, tälläkin viikolla yritän torstaina ehtiä sinne. Minulla vaihtelee työpäivien rytmi miltei päivittäin, joten pystyn toisinaan järjestämään itselleni keskellä päivää aikaa, mutta toisaalta vastaavasti joudun tekemään iltaisinkin töitä, kuten esimerkiksi tänään.
Olen onnellinen, että liikuin elokuussa niin paljon, sillä tein myös töitä kolme viikkoa putkeen aamuin illoin ja päivittäin. Pieni matka Tallinnaan katkaisi työpuristusta, mutta oikeastaan en ole ollut niin kauhean stressaantunut, kun olen pitänyt huolta siitä, että ehdin säännöllisesti liikkua. Teen vaikka yömyöhään töitä, kunhan saan vain pitää tunnin kahden tauon ja mennä pururadalle kävelemään.
Haluan myös tässä koontipostauksen yhteydessä kiittää kaikkia kannustavista kommenteista ja toivottaa uudet lukijat tervetulleiksi!
maanantai 3. syyskuuta 2012
Matkan jälkeinen olotila
Olin pidennetyn viikonlopun Tallinnassa lomailemassa. Olen ollut omasta mielestäni hyvin ruodussa yli kaksi kuukautta ja elänyt kuin puritaani ruokailun ja liikunnan suhteen. Matkalla päätin ottaa vähän rennommin. Paino sanalla vähän, sillä kävin kuitenkin uimassa ja salilla sekä kävelin paljon. Perjantai-iltana juoksin juoksumatolla hotellin 26. kerroksessa ja katsoin alhaalla kukoistavaa kaupunkia, oli ihan voittajafiilis ja tuntui siltä, että tämä on juuri sopivaa lomailua ja rentoutumista minulle.
Ruokailun suhteen otin rennommin kuin kotioloissa, en laskenut hiilareita ja söin pitkästä aikaa karkkia ja jonkin verran leipää aamupalalla. Alkoholia meni yhden viinilasillisen verran. En vetänyt ruokailunkaan suhteen övereitä, vaan nautin pieniä annoksia. Aamupala hotellilla, lounaaksi salaattia ja päivälliseksi yleensä pihvi kasviksilla. Ajattelin, ettei tässä voi mennä ihan kauheasti vikaan.
Olin väärässä.
Olo oli ihan kamala, sokeri ja vilja turvottivat vatsani kaksinkertaiseksi. En mahtunut kunnolla matkavaatteisiin, olin kuin viimeisilläni raskaana, paitsi että mahani näytti ihan lötisevältä kaljatynnyriltä. Kaikki se solakkuus (hih), jonka olin saavuttanut ennen matkaa, oli poissa ja rehellisesti sanottuna masensi aika tavalla katsoa itseä peilistä.
Siispä ratkaisin tämän sabotoimalla itseäni, ihan vahingossa. Menin parturiin ja pyysin vähän vaaleita raitoja hiuksiini. En ole neljään vuoteen käynyt parturissa ja minulla on (OLI) luonnostaan kauniinväriset hiukset, joista saan aina kehuja. Moni ei usko, että minulla voi luonnostaan taittua hiukset sekä kultaan että punaiseen sävyyn. Hiukseni ovat olleet minulle tärkeät, sillä en kovinkaan monesta osasta itsestäni pidä, mutta puhtaat, värjäämättömät hiukseni ovat olleet sellaiset. Jostain syystä päätin hetken mielijohteesta kokeilla vaaleita raitoja, mutta meille sattui kielieroistakin johtuva kommunikaatiokatkos, ja kun parturintuolissa keskityin lähinnä kirjaan, oli lopputulos minulle järkytys. Hiukseni ovat nyt ihan vaaleat (eivät edes kultaisen- tai keltaisenvaaleat vaan harmahtavat), ja vaikka ne ovat ihan taidokkaasti leikatut ja värjätyt, en voi silti mitään sille, että tunnen itseni pettyneeksi. En ymmärrä yhtään, miksi alunperin menin edes värjäämään hiukseni, kun halusin säilyttää oman värini. Rakas ystäväni tätä minulta kysyikin, enkä keksi muuta selitystä kuin että olin niin kyllästynyt oikuttelevaan mahaani, että halusin jotain pikamuutosta aikaiseksi.
Lisäksi: Parturintuoli on kyllä yksi epämieluisin paikka maailmassa. Ehkä siksi halusinkin keskittyä kirjaani, enkä katsoa isosta peilistä mustan viitan alle verhottua kokonaisuutta. Kirkkaat valot ja iso peili eivät imartele kyllä yhtään tämän laihduttajan vartaloa ja kasvoja.
Tuntuu kamalalle valittaa, sillä matka oli muuten tosi ihana ja romanttinen. Ihmiset menettävät raajojaan ja terveytensä, ja mie itken monta yötä hiuksiani. Yritän nyt itse jotenkin korjata tätä harmahtavaa pääkoppaani, mutta saadakseni oman värini takaisin, joudun kyllä odottamaan vuosia. On aika harvinaista, että joku pitää ihan omista hiuksistaan, sillä suurin osa ystävistäni värjää hiuksensa, siksi en ymmärrä yhtään, mikä älynväläys tämä oikein oli. Eikä kyse ole edes siitä, etten pitäisi väristä, vaan siitä, etten tunnista itseäni.
Mutta ei jotain huonoa ettei jotain vielä huonompaa. Tänä aamuna vaaka näytti 3kg enemmän kuin viikko sitten. Kyllä, 3kg, ja vaikka varmasti kyse on nesteistä ja sun muista, niin saisi riittää nesteetkin tässä kehossa, haluan pienempiä lihomislukuja. Mutta pääsen taas tuttuihin rutiineihin käsiksi ja liikun paljon, niin pääsen turvotuksesta eroon.
Olen vain hivenen väsynyt siihen, että tämä on tämmöistä jatkuvaa kamppailua. Minulla ei ole vaikeuksia olla tiukka ja vetää nollalinjaa kotioloissa, mutta välillä tämä kurinalaisuus muistuttaa liikaa vanhasta syömishäiriöstä. Ajatukset jäävät helposti toistamaan samaa kehää, mietin laihduttamista ja painoa miltei kaiken aikaa. Teen jotain typerää, kuten pilaan hiukseni, vain siksi, etten kestä sitä ahdistusta, minkä kehoni turvotus aiheuttaa.
Nyt on taas hyvä, kun sain kirjoitettua. Matkan jälkeinen olotila vaihtuu pian "kotona-saan-taas-itseni-kuntoon-ja-kaikki-on-hyvin"-olotilaksi.
Ruokailun suhteen otin rennommin kuin kotioloissa, en laskenut hiilareita ja söin pitkästä aikaa karkkia ja jonkin verran leipää aamupalalla. Alkoholia meni yhden viinilasillisen verran. En vetänyt ruokailunkaan suhteen övereitä, vaan nautin pieniä annoksia. Aamupala hotellilla, lounaaksi salaattia ja päivälliseksi yleensä pihvi kasviksilla. Ajattelin, ettei tässä voi mennä ihan kauheasti vikaan.
Olin väärässä.
Olo oli ihan kamala, sokeri ja vilja turvottivat vatsani kaksinkertaiseksi. En mahtunut kunnolla matkavaatteisiin, olin kuin viimeisilläni raskaana, paitsi että mahani näytti ihan lötisevältä kaljatynnyriltä. Kaikki se solakkuus (hih), jonka olin saavuttanut ennen matkaa, oli poissa ja rehellisesti sanottuna masensi aika tavalla katsoa itseä peilistä.
Siispä ratkaisin tämän sabotoimalla itseäni, ihan vahingossa. Menin parturiin ja pyysin vähän vaaleita raitoja hiuksiini. En ole neljään vuoteen käynyt parturissa ja minulla on (OLI) luonnostaan kauniinväriset hiukset, joista saan aina kehuja. Moni ei usko, että minulla voi luonnostaan taittua hiukset sekä kultaan että punaiseen sävyyn. Hiukseni ovat olleet minulle tärkeät, sillä en kovinkaan monesta osasta itsestäni pidä, mutta puhtaat, värjäämättömät hiukseni ovat olleet sellaiset. Jostain syystä päätin hetken mielijohteesta kokeilla vaaleita raitoja, mutta meille sattui kielieroistakin johtuva kommunikaatiokatkos, ja kun parturintuolissa keskityin lähinnä kirjaan, oli lopputulos minulle järkytys. Hiukseni ovat nyt ihan vaaleat (eivät edes kultaisen- tai keltaisenvaaleat vaan harmahtavat), ja vaikka ne ovat ihan taidokkaasti leikatut ja värjätyt, en voi silti mitään sille, että tunnen itseni pettyneeksi. En ymmärrä yhtään, miksi alunperin menin edes värjäämään hiukseni, kun halusin säilyttää oman värini. Rakas ystäväni tätä minulta kysyikin, enkä keksi muuta selitystä kuin että olin niin kyllästynyt oikuttelevaan mahaani, että halusin jotain pikamuutosta aikaiseksi.
Lisäksi: Parturintuoli on kyllä yksi epämieluisin paikka maailmassa. Ehkä siksi halusinkin keskittyä kirjaani, enkä katsoa isosta peilistä mustan viitan alle verhottua kokonaisuutta. Kirkkaat valot ja iso peili eivät imartele kyllä yhtään tämän laihduttajan vartaloa ja kasvoja.
Tuntuu kamalalle valittaa, sillä matka oli muuten tosi ihana ja romanttinen. Ihmiset menettävät raajojaan ja terveytensä, ja mie itken monta yötä hiuksiani. Yritän nyt itse jotenkin korjata tätä harmahtavaa pääkoppaani, mutta saadakseni oman värini takaisin, joudun kyllä odottamaan vuosia. On aika harvinaista, että joku pitää ihan omista hiuksistaan, sillä suurin osa ystävistäni värjää hiuksensa, siksi en ymmärrä yhtään, mikä älynväläys tämä oikein oli. Eikä kyse ole edes siitä, etten pitäisi väristä, vaan siitä, etten tunnista itseäni.
Mutta ei jotain huonoa ettei jotain vielä huonompaa. Tänä aamuna vaaka näytti 3kg enemmän kuin viikko sitten. Kyllä, 3kg, ja vaikka varmasti kyse on nesteistä ja sun muista, niin saisi riittää nesteetkin tässä kehossa, haluan pienempiä lihomislukuja. Mutta pääsen taas tuttuihin rutiineihin käsiksi ja liikun paljon, niin pääsen turvotuksesta eroon.
Olen vain hivenen väsynyt siihen, että tämä on tämmöistä jatkuvaa kamppailua. Minulla ei ole vaikeuksia olla tiukka ja vetää nollalinjaa kotioloissa, mutta välillä tämä kurinalaisuus muistuttaa liikaa vanhasta syömishäiriöstä. Ajatukset jäävät helposti toistamaan samaa kehää, mietin laihduttamista ja painoa miltei kaiken aikaa. Teen jotain typerää, kuten pilaan hiukseni, vain siksi, etten kestä sitä ahdistusta, minkä kehoni turvotus aiheuttaa.
Nyt on taas hyvä, kun sain kirjoitettua. Matkan jälkeinen olotila vaihtuu pian "kotona-saan-taas-itseni-kuntoon-ja-kaikki-on-hyvin"-olotilaksi.
 |
| Uudet hiukset |
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Muutoskuvia
Tässä kauhugalleriani kuvia. Näistä pitäisi näkyä nyt kuukauden aktiivisen liikkumisen tulos. Uudemmat kuvat otettu selvästi lähempää, joten selvää eroa ei ehkä vielä huomaa, mutta itse olen näkevinäni peilistä kiinteytymistä. Varsinkin kasvoista, jotka eivät nyt tietenkään näistä kuvista näy. Nolottaa laittaa kuvia, vaikka näistä minua ei varsinaisesti voi tunnistaa. Mutta jos tunnistat, älä paljasta. Suojaathan yksityisyyttäni. :)
Puntarista ovat patterit loppuneet, joten en pysty merkkaamaan viikkopudotusta (tai lihomista) tänne blogiini ylös, mutta viikossa on mitoissa tapahtunut pientä muutosta. Kuvia pyrin päivittämään kuukauden välein ja samoissa vaatteissa, niin näkisin parhaiten muutoksen. Rusketus ei ole noin pahasti hävinnyt, yritin vain saada ylempiin kuviin vähän valoa, jotta niistä saisi jotain selvää. Heinäkuussa huoneisiin pääsi aamusta enemmän valoa kuin tänään. Muuta kuvankäsittelyä en kuvilleni tee. (Mitä järkeä siinä olisikaan. :))
Nyt sain mittausapua, ja mittasimme tarkkaan vaakatasossa, joten joissakin kohdin näkyy "lihomista", mutta uskon sen johtuneen siitä, että viikko sitten ei katsottu niin tarkkaan keksikohtaa tai sitä, että mittanauha pysyy linjassa. Aion myös lopettaa tuon leppoisimman kohdan mittauksen, sillä se on oikeastaan aika typerä tapa mitata laihtumista, sillä kun yksi kohta kapenee, niin leppoisin kohta laskee kaiken aikaa takapuolta kohden. Ei ole mitäänt arkkaa kohta, josta mitata. Reiden olen mitannut aiemmin lihavimmasta kohtaa, mutta vastaisuuden varalle merkkaan nyt kaikista keskikohdan.
Mitat ovat muuttuneet 25.7. ja 19.8. jälkeen seuraavasti:
Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm -> 96cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa.)
Lantio: 117–118 cm -> 114cm -> 115.5cm (Olen ilmeisesti lantiosta lihonnut tai sitten mittanauha oli nyt tarkempi kuin viikko sitten.)
Reisi: 71 cm -> 71 cm -> 70cm (keskikohta 63cm)
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm-> 29.5 cm
Puntarista ovat patterit loppuneet, joten en pysty merkkaamaan viikkopudotusta (tai lihomista) tänne blogiini ylös, mutta viikossa on mitoissa tapahtunut pientä muutosta. Kuvia pyrin päivittämään kuukauden välein ja samoissa vaatteissa, niin näkisin parhaiten muutoksen. Rusketus ei ole noin pahasti hävinnyt, yritin vain saada ylempiin kuviin vähän valoa, jotta niistä saisi jotain selvää. Heinäkuussa huoneisiin pääsi aamusta enemmän valoa kuin tänään. Muuta kuvankäsittelyä en kuvilleni tee. (Mitä järkeä siinä olisikaan. :))
|
| 26.8. |
|
| 28.7. |
Nyt sain mittausapua, ja mittasimme tarkkaan vaakatasossa, joten joissakin kohdin näkyy "lihomista", mutta uskon sen johtuneen siitä, että viikko sitten ei katsottu niin tarkkaan keksikohtaa tai sitä, että mittanauha pysyy linjassa. Aion myös lopettaa tuon leppoisimman kohdan mittauksen, sillä se on oikeastaan aika typerä tapa mitata laihtumista, sillä kun yksi kohta kapenee, niin leppoisin kohta laskee kaiken aikaa takapuolta kohden. Ei ole mitäänt arkkaa kohta, josta mitata. Reiden olen mitannut aiemmin lihavimmasta kohtaa, mutta vastaisuuden varalle merkkaan nyt kaikista keskikohdan.
Mitat ovat muuttuneet 25.7. ja 19.8. jälkeen seuraavasti:
Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm -> 96cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa.)
Lantio: 117–118 cm -> 114cm -> 115.5cm (Olen ilmeisesti lantiosta lihonnut tai sitten mittanauha oli nyt tarkempi kuin viikko sitten.)
Reisi: 71 cm -> 71 cm -> 70cm (keskikohta 63cm)
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm-> 29.5 cm
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Ravintoterapeutilla
Kävin tänään juttelemassa ravintoterapeutin kanssa, yllätysyllätys, ruokavaliostani. Paino on pudonnut leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa, eikä pcos enää pitäisi kummitella taustalla, mutta lääkäri ehdotti, että kävisin ravintoterapeutin luona varmistassa, että teen oikeita asioita.
Maksoin siis tänään 85 euroa siitä, että minun pitäisi syödä enemmän. Näin yksinkertaistaen. Liikun niin paljon, että nykyinen ruokavalioni vetää kehon säästöliekille (ja on varmasti vetänyt jo), eikä paino voi silloin pudota. Minulla on valmiiksi vaikea syömishäiriötausta, joka on varmasti jättänyt jälkensä aineenvaihduntaan ja lisäksi nämä hormonaaliset sairaudet vaikeuttavat painonpudotusta entisestään, joten minun ei kannata pistää kehoa enää tämän kovemmin puristuksiin.
Hän ehdotti, että söisin jatkossa niin, että päivän kokonaisenergia kerääntyisi seuraavasti: 40% rasvaa, 30% proteiinia ja 30% hiilareita. Syön tällä hetkellä liian vähän hiilareita, kun kuitenkin liikun sen 10 tuntia viikossa. Olen jatkuvassa ketoosissa ja vaikka nostaisin hiilareita jonkin verran, saattaisin silti vieläkin pysyä ketoositilassa. Joten alle 50gramman ei kannata nyt minun mennä, vaan pyrkiä lähemmäs sataa. Olen kuitenkin saanut painoa alas nyt laskemalla hiilareiden määrää, joten tietysti tämä vähän pelottaa, että lähteekö paino taas nousemaan tai jumahtaako kokonaan.
Mutta olen valmis kokeilemaan, sillä aiemmin kun hiilarimääräni oli korkeampi, oli ruokavaliossani paljon enemmän sokeria. Nyt nostan hiilareita lähinnä maitotuotteilla, syön enemmän marjoja ja silloin tällöin kauraa. Sen pitäisi olla viljoista ainoa, jota vatsani sietää. Kokeilemalla sekin selviää, mutta en kaipaa kyllä yhtään turvonnutta vatsaani. Kaikki tämänkaltaiset muutokset jännittävät, sillä olin pitkään niin kipeä ja nyt voin erinomaisesti, paitsi että olen ylipainoinen. Hedelmiä hän ei suositellut enempää, sillä niiden makeus helposti saa koukuttumaan taas sokeriin, kun nyt olen siitä hyvin vieroittunut.
En mie siellä ihmeitä oppinut, tiesin jo etukäteen, että taustani ja sairauteni ovat vaikeuttaneet painon pudottamista tai pikemminkin olleet edesauttamassa painon kertymiseen. Mutta oli hyvä hetken aikaa keskittyä ammattilaisen kanssa viime viikkojen tekemisiin ja syömisiin. Sain paljon hyvää palautetta ja luottoa siihen, että teen nyt jo paljon oikein. Ymmärsin myös, että vanhat tavat ovat kuin pinttynyt lika päässä. Harhaudun usein ajattelemaan, että syömällä aina vain vähemmän ja liikkumalla aina vain enemmän, päästään määränpäähän nopeammin. Ihan naurattaa saada itseään kiinni näistä ajatuspieruista, kuin en olisi vuosien terapiakäyntien ja osastohoitojen aikana oppinut mitään. Onneksi olen. Olen energinen, onnellinen ja voin hyvin. Jo nyt. En siis tarvitse laihtumista saavuttaakseni jotain puuttuvaa onnentilaa. Haluan laihtua siksi, että olen nyt vihdoin niin terve, että voin laihtua sairastumatta pakkoajatuksiin.
Tänään sain kuulla hyvältä ystävältäni, että olen hänen mielestään hoikistunut. Se nostatti kivan illan tunnelmaa entisestään. Join lasin viiniä, nautin ystävien seurasta, lämpimästä illasta. Kävin lenkillä ennen juhlia, josta sain lisävirtaa.
Maksoin siis tänään 85 euroa siitä, että minun pitäisi syödä enemmän. Näin yksinkertaistaen. Liikun niin paljon, että nykyinen ruokavalioni vetää kehon säästöliekille (ja on varmasti vetänyt jo), eikä paino voi silloin pudota. Minulla on valmiiksi vaikea syömishäiriötausta, joka on varmasti jättänyt jälkensä aineenvaihduntaan ja lisäksi nämä hormonaaliset sairaudet vaikeuttavat painonpudotusta entisestään, joten minun ei kannata pistää kehoa enää tämän kovemmin puristuksiin.
Hän ehdotti, että söisin jatkossa niin, että päivän kokonaisenergia kerääntyisi seuraavasti: 40% rasvaa, 30% proteiinia ja 30% hiilareita. Syön tällä hetkellä liian vähän hiilareita, kun kuitenkin liikun sen 10 tuntia viikossa. Olen jatkuvassa ketoosissa ja vaikka nostaisin hiilareita jonkin verran, saattaisin silti vieläkin pysyä ketoositilassa. Joten alle 50gramman ei kannata nyt minun mennä, vaan pyrkiä lähemmäs sataa. Olen kuitenkin saanut painoa alas nyt laskemalla hiilareiden määrää, joten tietysti tämä vähän pelottaa, että lähteekö paino taas nousemaan tai jumahtaako kokonaan.
Mutta olen valmis kokeilemaan, sillä aiemmin kun hiilarimääräni oli korkeampi, oli ruokavaliossani paljon enemmän sokeria. Nyt nostan hiilareita lähinnä maitotuotteilla, syön enemmän marjoja ja silloin tällöin kauraa. Sen pitäisi olla viljoista ainoa, jota vatsani sietää. Kokeilemalla sekin selviää, mutta en kaipaa kyllä yhtään turvonnutta vatsaani. Kaikki tämänkaltaiset muutokset jännittävät, sillä olin pitkään niin kipeä ja nyt voin erinomaisesti, paitsi että olen ylipainoinen. Hedelmiä hän ei suositellut enempää, sillä niiden makeus helposti saa koukuttumaan taas sokeriin, kun nyt olen siitä hyvin vieroittunut.
En mie siellä ihmeitä oppinut, tiesin jo etukäteen, että taustani ja sairauteni ovat vaikeuttaneet painon pudottamista tai pikemminkin olleet edesauttamassa painon kertymiseen. Mutta oli hyvä hetken aikaa keskittyä ammattilaisen kanssa viime viikkojen tekemisiin ja syömisiin. Sain paljon hyvää palautetta ja luottoa siihen, että teen nyt jo paljon oikein. Ymmärsin myös, että vanhat tavat ovat kuin pinttynyt lika päässä. Harhaudun usein ajattelemaan, että syömällä aina vain vähemmän ja liikkumalla aina vain enemmän, päästään määränpäähän nopeammin. Ihan naurattaa saada itseään kiinni näistä ajatuspieruista, kuin en olisi vuosien terapiakäyntien ja osastohoitojen aikana oppinut mitään. Onneksi olen. Olen energinen, onnellinen ja voin hyvin. Jo nyt. En siis tarvitse laihtumista saavuttaakseni jotain puuttuvaa onnentilaa. Haluan laihtua siksi, että olen nyt vihdoin niin terve, että voin laihtua sairastumatta pakkoajatuksiin.
Tänään sain kuulla hyvältä ystävältäni, että olen hänen mielestään hoikistunut. Se nostatti kivan illan tunnelmaa entisestään. Join lasin viiniä, nautin ystävien seurasta, lämpimästä illasta. Kävin lenkillä ennen juhlia, josta sain lisävirtaa.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
I've got so much weight on my shoulders
Eilen kävin iltayhdeksältä salilla nostamassa painoja ja polkemassa hirveän huonokuntoisella kuntopyörällä. Vaikka olin ihan hiestä märkä ja kädet eivät enempää jaksaneet nostaa, tänään ei ole ollut mitään lihaskipuja. Olin silti tyytyväinen, että työurakoinnin jälkeen päätimme mennä vielä liikkumaan, sillä siten pysyy hyvä rytmi yllä liikunnan suhteen. Nostin ennätyspainoilla enemmän toistoja kuin aiemmin, joten selvästi kehitystä on tapahtunut. Tein tuttuja hauiskääntöjä, mutta lisäksi kyykkyjä tangon kanssa sekä ojentajaliikkeitä ja penkkipunnerrusta käsipainoilla.
Olen kävellyt ihan hyvin (pyrin että viikossa tulisi kilometrejä noin 35), juossutkin vähän, mutta haluaisin ehtiä liikkua vielä enemmän. Alakerran punttisali on hyvä lisä, sillä sinne pääsee nopeasti, mutta ostin syksyksi yliopiston liikuntasaleihin oikeuden. Minulla oli jäljellä liikuntaseteleitä, joten puolen vuoden kortille jäi hintaa 6,20e. Olen tyytyväinen, että muistin kaivaa edellisen työnantajan kautta hankitut liikuntasetelit esille ennen kuin ne menivät vanhaksi. Hyvä diili ja aion varmasti käydä salilla ja kivoilla ryhmäliikunta-tunneilla. Nyt olen liikkunut noin 10 tuntia viikossa, se on aiempaan verrattuna hurja parannus.
Mulla on ollut liikunnan ja ruokailun suhteen hyvä flow. Olen syönyt vähähiilihydraatttisesti, ketoositikkujen mukaan olen pysynyt ketoosirajalla jo jonkin aikaa. En ole nyt merkinnyt ylös ruokailuja kovin tarkkaan, koska ruokavalioni toistaa hyvällä tavalla itseään. Olen tottunut nauttimaan aamupalan itsetehdyn proteiinijuoman muodossa, töissä syön salaattia. Päivällinen vaihtelee, mutta nyt kuumilla ilmoilla sekin on pysynyt salaattilinjalla. Liikunnan jälkeen juon taas proteiinijuoman. Paljon vettä, teetä ja muutaman kerran vähän kahvia kermalla. (Inhoan kahvia, mutta aina ei aamuisin ehdi juoda teetä.) Mutta kyllä mie vielä Kiloklubiin ruokia merkkaan, kun pääsen koneen äärelle hyvin koko päivän ajan, sillä silloin tarkistan aina ettei hiilareita tule liikaa, enkä myöskään syö liian vähän. Jos tuntuu, että olen syönyt liian vähän, napostelen vähän juustoviipaleita tai pähkinöitä. Mutta en ole ollut nälkäinen, tosin se saattaa johtua ketoosista.
Menkkaturvotus on lähtenyt, mutta edelleen olen vielä toipumistilassa, sillä veren tippuminen jatkuu, mutta uskon sen johtuvan nyt siitä, että kävin kontrollitutkimuksissa, ja sen jälkeen menkat alkoivat, eivätkä ole yli viikkoon vielä loppuneet täysin. Ei haittaa, kunhan vatsa ei enää turpoa 20 senttiä (!!) eikä kipuja tule.
Olen vihdoin päässyt alle 90kg, sillä eilen puntari näytti 89.4kg. En uskalla käydä nyt hetkeen, sillä tiedän painon varmaan hetkellisesti sahaavan ylöspäin. Toivon, että ensi viikolla olen jo alle 89, niin tuo inhottava 90 kilon -raja ei enää kummittelisi taustalla. Olen myös 200gramman päässä siitä, että olen laihtunut 5kg yhteensä.
Mitat ovat muuttuneet 25.7. jälkeen seuraavasti:
Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa)
Vatsan leppoisin kohta: 117 cm (kahvat ja rölssi) -> 108 cm
Lantio: 117–118 cm -> 114cm
Reisi: 71 cm -> 71 cm
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm
Olen hurjan tyytyväinen, mutta töitä on vielä paljon jäljellä. Ensi viikolla pitää ostaa uusia treenivaatteita, sillä liikun niin paljon, etten selviä enää näillä vähillä, mitä minulla nyt on. Varsinkin kun siirryn syksyä kohden metsänsuojista ihmisten ilmoille. Oikeastaan tarvitsisin kolmannet hyvät urheiluliivit sekä urheiluhousuja. Paitoja ja toppeja on vaikka muille jakaa.
Olen kävellyt ihan hyvin (pyrin että viikossa tulisi kilometrejä noin 35), juossutkin vähän, mutta haluaisin ehtiä liikkua vielä enemmän. Alakerran punttisali on hyvä lisä, sillä sinne pääsee nopeasti, mutta ostin syksyksi yliopiston liikuntasaleihin oikeuden. Minulla oli jäljellä liikuntaseteleitä, joten puolen vuoden kortille jäi hintaa 6,20e. Olen tyytyväinen, että muistin kaivaa edellisen työnantajan kautta hankitut liikuntasetelit esille ennen kuin ne menivät vanhaksi. Hyvä diili ja aion varmasti käydä salilla ja kivoilla ryhmäliikunta-tunneilla. Nyt olen liikkunut noin 10 tuntia viikossa, se on aiempaan verrattuna hurja parannus.
Mulla on ollut liikunnan ja ruokailun suhteen hyvä flow. Olen syönyt vähähiilihydraatttisesti, ketoositikkujen mukaan olen pysynyt ketoosirajalla jo jonkin aikaa. En ole nyt merkinnyt ylös ruokailuja kovin tarkkaan, koska ruokavalioni toistaa hyvällä tavalla itseään. Olen tottunut nauttimaan aamupalan itsetehdyn proteiinijuoman muodossa, töissä syön salaattia. Päivällinen vaihtelee, mutta nyt kuumilla ilmoilla sekin on pysynyt salaattilinjalla. Liikunnan jälkeen juon taas proteiinijuoman. Paljon vettä, teetä ja muutaman kerran vähän kahvia kermalla. (Inhoan kahvia, mutta aina ei aamuisin ehdi juoda teetä.) Mutta kyllä mie vielä Kiloklubiin ruokia merkkaan, kun pääsen koneen äärelle hyvin koko päivän ajan, sillä silloin tarkistan aina ettei hiilareita tule liikaa, enkä myöskään syö liian vähän. Jos tuntuu, että olen syönyt liian vähän, napostelen vähän juustoviipaleita tai pähkinöitä. Mutta en ole ollut nälkäinen, tosin se saattaa johtua ketoosista.
Menkkaturvotus on lähtenyt, mutta edelleen olen vielä toipumistilassa, sillä veren tippuminen jatkuu, mutta uskon sen johtuvan nyt siitä, että kävin kontrollitutkimuksissa, ja sen jälkeen menkat alkoivat, eivätkä ole yli viikkoon vielä loppuneet täysin. Ei haittaa, kunhan vatsa ei enää turpoa 20 senttiä (!!) eikä kipuja tule.
Olen vihdoin päässyt alle 90kg, sillä eilen puntari näytti 89.4kg. En uskalla käydä nyt hetkeen, sillä tiedän painon varmaan hetkellisesti sahaavan ylöspäin. Toivon, että ensi viikolla olen jo alle 89, niin tuo inhottava 90 kilon -raja ei enää kummittelisi taustalla. Olen myös 200gramman päässä siitä, että olen laihtunut 5kg yhteensä.
Mitat ovat muuttuneet 25.7. jälkeen seuraavasti:
Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa)
Vatsan leppoisin kohta: 117 cm (kahvat ja rölssi) -> 108 cm
Lantio: 117–118 cm -> 114cm
Reisi: 71 cm -> 71 cm
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm
Olen hurjan tyytyväinen, mutta töitä on vielä paljon jäljellä. Ensi viikolla pitää ostaa uusia treenivaatteita, sillä liikun niin paljon, etten selviä enää näillä vähillä, mitä minulla nyt on. Varsinkin kun siirryn syksyä kohden metsänsuojista ihmisten ilmoille. Oikeastaan tarvitsisin kolmannet hyvät urheiluliivit sekä urheiluhousuja. Paitoja ja toppeja on vaikka muille jakaa.
torstai 16. elokuuta 2012
Tältäkö se tuntuu...
Mikä tunne!
Tänään juoksin, oikeasti, kokonaisen kierroksen pururadalla. Vaivatta. Olen vain kävellyt, enkä ole pitkiin aikoihin juossut. Itseasiassa en ollenkaan näin painavana, sillä olen suojellut polviani. Tänään vain tuntui siltä, että taidan juosta tämän alamäen. Sitten jatkoin vielä ylämäenkin, jatkoin eteenpäin ja mietin koko ajan, että jos tuntuu pahalle, niin lopetan ja jatkan kävelyä.
Sopivasti soittimeni alkoi soittaa Jenni Vartiaisen biisistä kohtaa tältäkö se tuntuu.. Mietin vain hämilläni, että oikeasti, tältäkö tämä nyt tuntuu, odotin luhistumista ja vaikeuksia. Mutta eteneminen oli kepeää, iloista. Hengitykseen ei ottanut, eikä kehoni halunnut lopettaa juoksemista. Tai noh, jalat eivät siitä pitäneet. Uudet paljasjalkakengät sopivat minulle jo hyvin kävelyyn, mutta juoksun aikana jalat protestoivat ilkeästi. Vähän penikkatautia siellä, kipeää varvasta ja kantapohjaa täällä. Lopetin siis kierrokseen, vaikka olisin voinut jatkaa. Päätin totutella jalkojani juoksuun, kuten olen totutellut kävelyyn. Nyt kävelen mielelläni Merreleilläni ja ilman sukkia.
Minulla on todella stressaavaa töissä, koko elokuu on ihan hurjaa myllerrystä. Projekteja päällekäin, töitä aamusta iltaan. Tänään meinasin uuvahtaa sähköpostin äärelle, viestejä ja vaatimuksia, oletuksia ja toiveita pilvin pimein. Olin luhistua siihen paineeseen, mutta päätin lähteä ulos kävelemään. Päätin, että unohdan nyt työjutut hetkeksi, kuuntelen hyvää musiikkia ja nautin auringosta. Sitten yhtäkkiä juoksin.
Olen ollut yhtä hymyä sen jälkeen. Paras päätös taas pitkiin aikoihin, ja jaksan nyt ihan eri tavalla tehdä illan taas töitä. Liikunta on parasta stressinpoistolääkettä. Ja noh, lukeminen on toinen. Ennen olisin jo tärissyt sokeri-ikävääni, mutta nyt en tarvitse moisia palkintoja selvitäkseni työtaakasta. Puntarikin on kiittänyt nyt minua 400gramman pudotuksella. Hyppelehdin monta kertaa puntarilla aamusella ja yritin väkisin saada lukeman alle 90kg, ja kävihän se kerran 89.8kg, mutta täytyy nyt vain vielä odottaa. Menkkaturvotus on laskenut, mutta kokonaan ne eivät ole vielä loppuneet, joten myöhemmin kerääntynyt neste varmasti lähtee. Kokonaispudotus leikkauksen jälkeen on 4,4kg. Olen ihan tyytyväinen, vaikka tahti on hitaanlainen. Toisaalta, lääkäri kyllä kehui, että olen hoikistunut, eikä ison leikkauksen jälkeen voi odottaa, että hetkessä keho lähtee toimimaan. Hormonit ovat kyllä jo tasapainottuneet keväisestä, enkä ole enää kipuisa. Iho on parempi, ja mikä parasta, paino laskee.
Palkinnoksi herkkusalaattia. Jos sitä olisi. Kuva on kesän arkistoista, mutta tällä palkitsisin itseni nyt, jos minulla olisi tuoreita mansikoita.
Tänään juoksin, oikeasti, kokonaisen kierroksen pururadalla. Vaivatta. Olen vain kävellyt, enkä ole pitkiin aikoihin juossut. Itseasiassa en ollenkaan näin painavana, sillä olen suojellut polviani. Tänään vain tuntui siltä, että taidan juosta tämän alamäen. Sitten jatkoin vielä ylämäenkin, jatkoin eteenpäin ja mietin koko ajan, että jos tuntuu pahalle, niin lopetan ja jatkan kävelyä.
Sopivasti soittimeni alkoi soittaa Jenni Vartiaisen biisistä kohtaa tältäkö se tuntuu.. Mietin vain hämilläni, että oikeasti, tältäkö tämä nyt tuntuu, odotin luhistumista ja vaikeuksia. Mutta eteneminen oli kepeää, iloista. Hengitykseen ei ottanut, eikä kehoni halunnut lopettaa juoksemista. Tai noh, jalat eivät siitä pitäneet. Uudet paljasjalkakengät sopivat minulle jo hyvin kävelyyn, mutta juoksun aikana jalat protestoivat ilkeästi. Vähän penikkatautia siellä, kipeää varvasta ja kantapohjaa täällä. Lopetin siis kierrokseen, vaikka olisin voinut jatkaa. Päätin totutella jalkojani juoksuun, kuten olen totutellut kävelyyn. Nyt kävelen mielelläni Merreleilläni ja ilman sukkia.
Minulla on todella stressaavaa töissä, koko elokuu on ihan hurjaa myllerrystä. Projekteja päällekäin, töitä aamusta iltaan. Tänään meinasin uuvahtaa sähköpostin äärelle, viestejä ja vaatimuksia, oletuksia ja toiveita pilvin pimein. Olin luhistua siihen paineeseen, mutta päätin lähteä ulos kävelemään. Päätin, että unohdan nyt työjutut hetkeksi, kuuntelen hyvää musiikkia ja nautin auringosta. Sitten yhtäkkiä juoksin.
Olen ollut yhtä hymyä sen jälkeen. Paras päätös taas pitkiin aikoihin, ja jaksan nyt ihan eri tavalla tehdä illan taas töitä. Liikunta on parasta stressinpoistolääkettä. Ja noh, lukeminen on toinen. Ennen olisin jo tärissyt sokeri-ikävääni, mutta nyt en tarvitse moisia palkintoja selvitäkseni työtaakasta. Puntarikin on kiittänyt nyt minua 400gramman pudotuksella. Hyppelehdin monta kertaa puntarilla aamusella ja yritin väkisin saada lukeman alle 90kg, ja kävihän se kerran 89.8kg, mutta täytyy nyt vain vielä odottaa. Menkkaturvotus on laskenut, mutta kokonaan ne eivät ole vielä loppuneet, joten myöhemmin kerääntynyt neste varmasti lähtee. Kokonaispudotus leikkauksen jälkeen on 4,4kg. Olen ihan tyytyväinen, vaikka tahti on hitaanlainen. Toisaalta, lääkäri kyllä kehui, että olen hoikistunut, eikä ison leikkauksen jälkeen voi odottaa, että hetkessä keho lähtee toimimaan. Hormonit ovat kyllä jo tasapainottuneet keväisestä, enkä ole enää kipuisa. Iho on parempi, ja mikä parasta, paino laskee.
Palkinnoksi herkkusalaattia. Jos sitä olisi. Kuva on kesän arkistoista, mutta tällä palkitsisin itseni nyt, jos minulla olisi tuoreita mansikoita.
maanantai 13. elokuuta 2012
Pikapäivitys
Tulin jättämään blogiini pikaisen tervehdyksen, että täällä ollaan. Pakollinen blogi- ja nettilakkoilu on johtunut siitä luonnollisesta syystä, että nettiyhteys on edelleen kotona katki. Meidän rapussa kellään ei toimi nettiyhteys, mutta viereisessä toimii, eikä sitä ole vielä ratkaistu, että mistä se johtuu. Niinpä en ole päässyt tännekään kirjoittamaan omia ajatuksiani lenkkeilystä, syömisistä ja painonpudotuksesta (tai minun tapauksessani putoamattomuudesta). Töissä on sen verran kiireistä, eikä tämä bloggaaminen ihan työnkuvaanikaan kuulu, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa jotain. Olen saanut uusia lukijoita, kiitos paljon teille kaikille kommenteistanne ja siitä, että olette mukana tsemppaamassa.
Liikkumiset ovat menneet hyvin, kuten tuosta elokuun liikkumiset -gadgetista voi katsoa. Lauantaina kävelin 15km, sunnuntaina 7km ja eilen lähes kahdeksan kilometriä. Olen syönyt lähinnä salaatteja, sillä menkkaturvotus ja hormonien möyrintä kehossa ovat tehneet olon aika tukalaksi, joten ei ole tehnyt mieli syödä siihen päälle juuri mitään. Sunnuntaina lenkin jälkeen vatsani paisui 16cm (!!) ja olin kuin viimeisilläni raskaana yrittäessäni kömytä saunanlauteille. Huh. Onneksi nyt näkyy taas valoa tunnelin päässä ja vatsa on jo normalisoitumaan päin. Paino nousi takaisin yli 91kg, mutta toivon sen johtuvan nesteen kerääntymisestä. Ei se silti mieltä ylennä marssia joka ilta ulkona jalat rakkuloita täynnä, eikä mitään tapahdu puntarilla, mutta eipä tässä ole muita vaihtoehtoja kuin uskoa, että jotain jossain vaiheessa tapahtuu. En usko, että hyvä kunto ja reipas mieli ovat pahasta, oli paino mikä vain.
Paremmin kuulumisia, kunhan nettiyhteys saadaan toimimaan. Haluan myös tuoda blogiini kuvia lenkkeilyreissuilta.
Liikkumiset ovat menneet hyvin, kuten tuosta elokuun liikkumiset -gadgetista voi katsoa. Lauantaina kävelin 15km, sunnuntaina 7km ja eilen lähes kahdeksan kilometriä. Olen syönyt lähinnä salaatteja, sillä menkkaturvotus ja hormonien möyrintä kehossa ovat tehneet olon aika tukalaksi, joten ei ole tehnyt mieli syödä siihen päälle juuri mitään. Sunnuntaina lenkin jälkeen vatsani paisui 16cm (!!) ja olin kuin viimeisilläni raskaana yrittäessäni kömytä saunanlauteille. Huh. Onneksi nyt näkyy taas valoa tunnelin päässä ja vatsa on jo normalisoitumaan päin. Paino nousi takaisin yli 91kg, mutta toivon sen johtuvan nesteen kerääntymisestä. Ei se silti mieltä ylennä marssia joka ilta ulkona jalat rakkuloita täynnä, eikä mitään tapahdu puntarilla, mutta eipä tässä ole muita vaihtoehtoja kuin uskoa, että jotain jossain vaiheessa tapahtuu. En usko, että hyvä kunto ja reipas mieli ovat pahasta, oli paino mikä vain.
Paremmin kuulumisia, kunhan nettiyhteys saadaan toimimaan. Haluan myös tuoda blogiini kuvia lenkkeilyreissuilta.
keskiviikko 8. elokuuta 2012
-800grammaa
Vihdoinkin paino on hilautunut taas alemmas, puntari näyttä 800grammaa vähemmän kuin viime kerralla. Nyt paino on 90.4kg, ja odotan kovasti, että pääsisin aloittamaan päiväni taas kasilla, sitten seiskalla ja kuutosella. Luultavasti siihen aikaan en enää puntaroisi joka aamu. Nytkin olen pyrkinyt pitämään taukoja, että paino oikeasti ehtii pudota jonkin verran, ettei joka aamu vähän masenna.
Olen iloinen, sillä olen laskenut hiilareita entisestään, ostin ketoosiliuskoja apteekista, joten olen pystynty seuraamaan että ketoosi pysyy, muttei mene liian "syväksi". Sopivasti sain näillä keinoilla painoa vähän laskettua, sillä tänään on lääkärin kontrolli ja juttelemme pcosista. En ole vielä varma, että tuleeko minulle joku lääkitys, mutta vaikka sivuoireet metformiinissa vähän huolettavat, olen valmis kokeilemaan kaikkea, että painonpudotus olisi mahdollista. En kuitenkaan jaksa "kitkutella" ketoosissa koko elämää.
Sain inspiraation Irwikissalta,, joka on kova sauvakävelijä. Kävin eilen 6,5km lenkin, ja antaapa sauvakävely peruskävelylenkkeihin jotain uutta. Mukavaa vaihtelua. Tänään pitää lääkärin jälkeen käydä uudelleen. Tsemppi päällä, hyvä mieli, mutta enemmän tiedän voinnistani ja leikkauksesta toipumisesta vähän myöhemmin.
Päivitys:
Lääkärikäynti meni oikein hyvin. Leikkaus on onnistunut, eikä minulla ollut enää jälkiä endometrioosista tai pcosista. Leikkauksen aikana minulle asennettiin kierukka pitämään noita pois siihen asti, että yritämme lasta. Nyt kaikki näytti niin hyvälle, että voin sanoa olevani terve ja näiden ei pitäisi haitata sitten myöhemmin lapsensaantia! JEE!!
Lääkäri oli vielä niin kiva, että kehui minun kiinteytyneen sitten viime näkemän ja uskoi, että paino lähtee nyt hormonitasapainon korjautuessa ja näiden vaivojen poistuessa laskuun. Pitää vain jatkaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja liikkua näin paljon kuin nyt.
Tänään vietämme kolmivuotiskihlajaispäivää, pyysin jo sauvakävelyseuraa, hyvää ruokaa ja yhteislukuhetkeä. Heh, kuulostaa vähän tylsälle, mutta huomenna on niin kiireinen päivä, että mielelläni nautiskelen mieltäkohottavista ja -rentouttavista asioista kahdestaan.
Olen iloinen, sillä olen laskenut hiilareita entisestään, ostin ketoosiliuskoja apteekista, joten olen pystynty seuraamaan että ketoosi pysyy, muttei mene liian "syväksi". Sopivasti sain näillä keinoilla painoa vähän laskettua, sillä tänään on lääkärin kontrolli ja juttelemme pcosista. En ole vielä varma, että tuleeko minulle joku lääkitys, mutta vaikka sivuoireet metformiinissa vähän huolettavat, olen valmis kokeilemaan kaikkea, että painonpudotus olisi mahdollista. En kuitenkaan jaksa "kitkutella" ketoosissa koko elämää.
Päivitys:
Lääkärikäynti meni oikein hyvin. Leikkaus on onnistunut, eikä minulla ollut enää jälkiä endometrioosista tai pcosista. Leikkauksen aikana minulle asennettiin kierukka pitämään noita pois siihen asti, että yritämme lasta. Nyt kaikki näytti niin hyvälle, että voin sanoa olevani terve ja näiden ei pitäisi haitata sitten myöhemmin lapsensaantia! JEE!!
Lääkäri oli vielä niin kiva, että kehui minun kiinteytyneen sitten viime näkemän ja uskoi, että paino lähtee nyt hormonitasapainon korjautuessa ja näiden vaivojen poistuessa laskuun. Pitää vain jatkaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja liikkua näin paljon kuin nyt.
Tänään vietämme kolmivuotiskihlajaispäivää, pyysin jo sauvakävelyseuraa, hyvää ruokaa ja yhteislukuhetkeä. Heh, kuulostaa vähän tylsälle, mutta huomenna on niin kiireinen päivä, että mielelläni nautiskelen mieltäkohottavista ja -rentouttavista asioista kahdestaan.
maanantai 6. elokuuta 2012
These Shoes Are Made for Walking
Uudet Merrelin barefootit toimivat kävelylenkeillä ihan mahtavasti. Luulin, että jalkani kipeytyisivät niistä helposti, mutta ainakin vielä olen välttynyt kivuilta (koputtaa puuta). Kävelin eilen 10km lenkin, välillä löysäsin nauhoja ja välillä pistin taas kireämmälle, sillä olin epävarma, että miten uudet kengät näin pitkällä lenkillä käyttäytyvät. Tai oikeastaan, miten jalat sulattavat uudet tulokkaat. Kävin parina päivänä lyhyemmät lenkit, että saisin kenkiin vähän tuntumaa. Molempina päivinä oli suuri kiusaus kävellä vielä enemmän, niin kepeältä askel tuntui. Lauantaina kävelin 5km näillä kengillä, ja huomasin, että laastareilla sain hyvin suojattua nilkan hinkkautumiselta.
Kuva havainnollistaa sen, kuinka ohut näiden Merrelin Lithe Glove -kenkien pohja on. Silti se on niin paksu, että jalkani eivät ole kipeytyneet paljasjalkakenkäilystä. Mietin, että salikengiksi voisin hommata vielä ohuemmat, esimerkiksi Feelmaxit. Mutta niiden aika ei ole vielä. Paljasjalkakenkäilyyn koukuttuu nopeasti, kengät ovat niin keveät ja vaikka otin umpinaisen mallin, ne ovat muita kenkiäni viileämmät. Jalka ei haudu ulkona, mutta sisällä näissäkin on kuuma.
Huippuhyvä ostos!!
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Lenkkimusaa
Tänään kuuntelin aika hidasta musaa, nautin auringosta, ulkoilmasta, kesästä ja hyvästä fiiliksestä.
Husky on ihan uusi levylöytö. Tämä biisi pärähti tajuntaan lenkillä, askel keveni ja tuntui, että jaksaisin vaikka kuinka monta kierrosta.
Tämän tahtiin kävelinkin yhden kierroksen pururadalla, uudelleen ja uudelleen vain soimaan. Aurinkokin väreili minusta voimakkaamin puiden välistä, kun kuuntelin tätä.
"Over the dessert, in to the forrest, i run as a child, to hide from my hunger..."
Odotan Eva & Manun levyä, facebook-sivujen kautta huomasin tänään, et pari viikkoa enää menee. Sitten pystyn kuuntelemaan biisejä helpommin kuin youtuben kautta.
Yann Tiersenin Goodbye Lenin -elokuvan soundtrack on ihan huikeaa jäähdyttelymusaa pitkän lenkin jälkeen. Katselin korkeita puita, tunnustelin käpyjä jalkojen alla, nautin siitä, että sielu oikeasti sykähteli.
Husky on ihan uusi levylöytö. Tämä biisi pärähti tajuntaan lenkillä, askel keveni ja tuntui, että jaksaisin vaikka kuinka monta kierrosta.
Tämän tahtiin kävelinkin yhden kierroksen pururadalla, uudelleen ja uudelleen vain soimaan. Aurinkokin väreili minusta voimakkaamin puiden välistä, kun kuuntelin tätä.
"Over the dessert, in to the forrest, i run as a child, to hide from my hunger..."
Odotan Eva & Manun levyä, facebook-sivujen kautta huomasin tänään, et pari viikkoa enää menee. Sitten pystyn kuuntelemaan biisejä helpommin kuin youtuben kautta.
Yann Tiersenin Goodbye Lenin -elokuvan soundtrack on ihan huikeaa jäähdyttelymusaa pitkän lenkin jälkeen. Katselin korkeita puita, tunnustelin käpyjä jalkojen alla, nautin siitä, että sielu oikeasti sykähteli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)