Viikonloppu, PCOS, ketoosi, mietteitä...

Viikonloppu meni ruokailujen ja liikunnan suhteen ihan mukavasti. Söin enemmän kuin viikolla, ja tarkoitukseni onkin syödä nyt enemmän, mutta laskea entisestään hiilareita. Luin mm. Rasvamaksan-blogista PCOSista ja ruokavaliosta, luin myös muita foorumeita ja nettitekstejä asiasta ja ajattelin, että koska minulla on vähän yli kaksi viikkoa kontrollikäyntiini lääkärissä ja aloitan todennäköisesti metformiini-lääkityksen PCOSiin, niin voisin omahoitona syödä 20gr hiilareita vuorokaudessa.

Kävin lenkillä ja salilla molempina päivinä. Ihanan kuuma ilma ja hiki lensi kävellessä. Kuuntelin hyvää musiikkia ja nautin yksinolosta pururadalla. Olin jo kaivannut pidempiä lenkkejä ja sisälenkkareissa (jotka jätin hyvin löysälle) pystyin kävelemään kivuitta.

Syön nyt jo suht vähän hiilareita (max.45gr vuorokaudessa) ja olenkin nyt yli kuukauden ajan ollut ilman sokeria, joten laskeutuminen vielä vähäisempään hiilarinsaantiin on varmasti helpompi kuin aiemmilla kerroilla, kun siirryin suoraan ketoosiruokavaliolle sipsipussin ääreltä.

Eniten tuottaa vaikeuksia arvioida salaattiannosten hiilareita, sillä syön erittäin paljon erilaisia salaatteja lounaaksi ja päivälliseksin. Olen aina syönyt paljon salaatteja, ja niiden hiilarimäärien arvioiminen on hankalaa. Tähän voisi joku sanoa, että ei tunne ketään, joka olisi lihonnut salaatista, mutta koska yritän nyt testata että lähteekö paino vihdoin putoamaan, jos lasken hiilarit minimiin, niin joudun miettimään myös salaattiannosten "lihottavuutta".

Sain jonkin verran lohtua englanninkielisistä keskustelupalstoista, joissa ihmiset kertoivat siitä, kuinka vaikeaa heidän on ollut pudottaa painoa. Lähes mahdotonta, ja aina heille on vain sanottu, että syö vähemmän ja liiku enemmän. Minun on todella vaikea pudottaa painoa, ja kaikkialta löysin saman tiedon, että koska pcosin yksi oire/vaiva on insuliiniresistanssi. "Rajoittamalla hiilihydraatteja ruokavaliossa, veren insuliinipitoisuudet pysyvät matalina ja insuliiniresistenssi alkaa purkautua, jolloin myös korkean insuliinin aiheuttamat häiriöt hormonitoiminnassa katoavat." (Rasvamaksan-blogi) Tästä samasta asiasta puhuttiin lukuisissa muissa lähteissä.

Monet ovat saaneet apua lääkityksestä ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Minut on leikattu, ja syön vhh-ruokaa, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut painon suhteen. Olen varmaan kärsimätön, mutta odotan silti, että pääsen uudelleen lääkärille. PCOS aiheuttaa mm. hedelmättömyyttä, mutta en ole vielä yrittänyt lasta, joten on varmasti parasta saadakin painoa alas ja hormonitasapainon korjattua ennen kuin yritämme perheenlisäystä. PCOSin takia kärsin epäsäännöllisistä ja erittäin kivuliasta kuukautisista (minulta leikattiin myös endometrioosi), olen vyötärölihava, verenpaineeni on nyt selvästi korkeampi kuin aiemmin. Ainoa vaiva jolta olen säästynyt PCOSissa on tuo ylimääräinen karvaisuus. Aknea sen sijaan on, mutta nyt leikkauksen jälkeen selvästi iho on lähtenyt parantumaan ja jäljellä on vain pieniä jälkiä. Myös liikunta ja hikoilu ovat auttaneet ihon hyvinvointiin, olen suunnattoman onnellinen, että edistystä on tapahtunut ja iho on kuulaampi, sileä ja hyvänvärinen.

Itsetuntoni on ollut silti ihan hyvä, vaikka painoa on noussut "salakavalasti" näinkin paljon. Minulla on melko hyvä pohja käsitellä erilaisia vastoinkäymisiä, sillä kävin syömishäiriöni takia vuosikausia terapiassa. Olen myös sairastanut hyvin erilasia tulehdus- ja autoimmuunisairauksia, joten olen tottunut valitettavasti siihen, että aina on jotain vähän vialla. Olen monista vaivoista saanut selkävoiton vhh-ruokavaliolla, enkä kestä viljatuotteita juurikaan, vaikka en siis sairasta keliakiaa tms. Myös yllättäen yksi lääkäri määräsi minut vitamiini- ja hivenainetesteihin, ja sain sitä kautta tietää, mistä minulla oli puutosta monipuolisesta ruokavaliosta huolimatta. Sain tujummat kuurit, ja sen jälkeen olen pystynyt syömään monia ruoka-aineita, joille olin aiemmin allerginen. Ihan hullua, mutta vuosien mittaan olen niin monta kertaa pähkäillyt, että miten pitäisin itseni terveenä, tuntuu että vasta nyt blogiini (jota olen pitänyt hyvin vähän aikaa) saan kirjoitettua ajatuksia ylös ja käytyä asioita läpi.

Tiedän, mitä teen ja tiedän, mitä syön. En huijaa itseäni ja kulutan varmasti enemmän kuin mitä syön, mutta vastoin niitä kuuluisia fysiikan lakeja, minun painoni on hyvin korkea. Vasta kun laskin hiilarimäärän alemmas, painonnousu lakkasi, mutta vielä ei ole kääntynyt miinusmerkkiseksi. Jaksan silti uskoa, että olen oikealla tiellä ja syksyllä viimeistään painoni lähtee laskuun. Eihän minulla ole muuta mahdollisuutta. Kukaan ei tätä varmasti usko, mutta siksi en näistä juuri blogini ulkopuolella puhu. On helpompi vitsailla itsellä, kun kertoa rehellisesti vaivoista.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän miniromaanin.