Pääsiäismitat

Pitkästä aikaa päivitän blogia, sillä haluan saada talteen nämä uusimmat mitat. On hyvä käydä täällä blogin puolella tarkistamassa, miten laihtuminen ja kiinteytyminen liikunnan avulla on edennyt. Pitäisi varmaan pidemmänkin kirjoittaa myös terveysasioista, jos joku vielä sattuu tätä blogia seuraamaan, sillä olen saanut paljon apua lääkäriltä kilpirauhasvaivoihin ja muihin sairauksiini. Syön tällä hetkellä kahdeksan kertaa lääkettä päivässä, tosin jaan annoksen puolikkaisiin, kahta erilaista lääkettä.

Lisäksi käyn salilla kolmesti viikossa, ja nyt aloittelen lisäksi juoksua. Hitaasti paino on pudonnut, mutta mittojen mukaan olen kiinteytynyt. Olen melko lailla samoissa mitoissa kuin mitä olin alkusyksystä, mutta loppuvuodesta paino nousi taas hurjaa vauhtia ja olen saanut nyt niitä pudotettua kevään aikana, kun nostin lääkemäärää ja aloitin tosiaan toisen lääkkeen, metformiini-diabeteslääkkeen, vaikka minulla ei ole diabetesta. Vihdoinkin näistä on ollut apua, sillä olen koko ajan liikkunut paljon, mutta nyt alkaa liikunta, lääkkeet ja tiukka ruokavalio tehdä viimein tulosta.

Tämänhetkiset mitat:

Vatsanympärys navan kohdalta: 94 cm
Rinnanympärys, rintojen alta: 87 cm
Takapuoli: 112 cm
Reisi: 66 cm
Käsivarsi: 33 cm
Paino: 83,2 kg

I Wanna Dance With Somebody..

Pitkästä aikaa ehdin tämänkin blogiin pariin. Talvella paino nousi taas, kun ehdin vähemmän liikkua ja vaikka söin ihan samalla tavalla, niin silti se paino taas kipusi 91kg asti. Mutta sitten menin taas käymään luottolääkärilläni ja kerroin näistä paino-ongelmistani, minulta otettiin kunnolliset kokeet, joista voi lukea myös Kaisa Jaakkolan blogista, sillä hänellä on todettu samankaltainen kilpirauhasen vajaatoiminta.

Olen nyt ollut lääkityksellä seitsemisen viikkoa ja painoa on tänä aikana pudonnut 5kg!!!

Mulla on niin hyvä olo tästä, että vihdoinkin paino putoaa, mutta lisäksi olen ollut paljon energisempi. En edes tajunnut, kuinka väsynyt olin ollut ennen kuin lääke (ja aurinko!) palautti minut omaksi itsekseni.

Kevät!!

Palaan blogiin pian parempien kuvien kera, sillä pitää ottaa vertailun vuoksi laihtumisesta kuvia ja vertailla alkutilanteeseen. Ja hyvä olo pitää tallentaa blogin muistiin. Toivottavasti laihtuminen jatkuu ja mahdun kesällä pienempään hääpukuun! Ihanaa kevättä kaikille, jotka satutte tämän lukemaan.

Iltapaino yllätti

Voi kuinka ilahduinkaan, kun kävin huvin vuoksi puntarilla. (Kuinka hauskasti sanottu, kuin se nyt koskaan mitään huvia olisi..) Minun iltapainoni oli 87,5kg. Wuhuuu!!! Sunnuntaina virallinen viikkopunnitus sitten kertoo, että olenko onnistunut laihtumaan jo seitsemän kiloa aloituksesta vai onko tämän takana joku outo, hetkellinen, kuivumisilmiö.

Kävin kuitenkin kirjoittamassa tästä ilosta blogiini, sillä seuraavan jumituksen tai pettymyksen kohdalla voin muistaa, että joskus se paino myös putoaa. Tästä saan kyllä tulevalle lomaviikolle motivaatiota liikkua.

88,4kg

YES! Vihdoin jotain tapahtui ja vielä keskellä kovaa vatsakipua ja turvotusta. Näytän siltä, kun olisin taas lihonnut tynnyriksi, sillä vatsani on ollut stressistä kovin kipeä ja osoittanut mieltään turpoamalla. En ole myöskään ehtinyt liikkua niin paljon kuin mihin olen tottunut, mutta keveämmästä lukemasta kiitän huijaripuntarin syrjäyttänyttä uutta puntaria (tähän väliin on pakko todeta, että huijaripuntarin vastaava lukema oli 89,7kg). Ostin ihan peruspuntarin kyllästyneenä siihen, että lukemat vaihtelivat niin radikaalisti saman aamun aikana.

Ihanaa, että pudotusta on nyt tapahtunut, sillä oloni on ollut tajuttoman kurja. Stressi on tehnyt tuhojaan, päätä särkee, vatsa on kipeä, kroppa ei toimi ja olen surullinen ja väsynyt kaiken aikaa. Verrattuna siis perusolotilaani, joka on kaikkea muuta. Olen kuitenkin niin onnellinen, että pahin alkaa olla ohi ja projektit valmistuvat. Samalla on ulos iskenyt syksy, ja nyt lenkille lähtemisen kanssa otetaan naisesta mittaa. Olen kaivannut liikuntaa ihan järjettömästi, sillä vaikka olen viikoittain liikkunut ainakin kerran kahdesti, se on niin paljon vähemmän kuin mitä yleensä teen, niin siksi uskon, että stressikivut pääsivät iskemäänkin. Kaipasin jotain välitöntä hyvää oloa niihin hetkiin, kun tein aamua iltaa töitä, joten vanha ystäväni suklaa hiipi taas elämääni.

Nollatoleranssini ei siis kestänyt ihan kaikkea, mutta menneet on menneitä. Paino on jokatapauksessa pudonnut, vaikka nyt oloni ei olekaan paras mahdollinen. Joudun taas sietämään hillitöntä sokerihimoa, joka iskee näköjään hetkessä, jos sille antaa vallan. Siksi olen syömättä herkkuja, sillä ilman niitä on vain helpompaa kuin niiden kanssa.

Nautin nyt tuosta lukemasta, sillä kunhan pääsen 85kg tässä joskus, niin palkitsen itseni jotenkin. Menen joka tapauksessa käymään 3.10. lääkärissä, mutta tietysti toivoisin, että voisin perua koko ajan ja paino jatkaisi putoamistaan itsestään ja olisin täysin terve.

Kunpa lukema olisi minun puntaristani, mutta kyseessä on mainoskuva.

Syyskuun kiireet...

...näkyvät siinä, etten ole ehtinyt viikkoon blogiani päivittää, mutta onneksi olen silti pitänyt huolen siitä, että olen säännöllisesti käynyt liikkumassa. Minua silti vähän hymyilyttää, kun olen kirjoittanut tuohon syyskuun liikkumiset -listaani, että joku päivä on ollut lepo-päivä, sillä viime viikkojen tapauksessa päivä on ollut kaikkea muuta kuin levollinen. Nyt eletään alallani vuoden kiireisimpiä aikoja, tai ainakin tuntuu siltä, ja olen tehnyt jopa näinkin pitkiä työpäiviä kuin klo 9.00-3.00. Rutkasti yli kellon ympäri on paahdettu, joten lepo ei ole ensimmäinen sana, jolla kuvaisin sellaisia päiviä, mutta toki liikunnan kannalta kyseessä ei ole ollut mitään muuta kuin laiskottelua takapuolen miltei juurtuessa penkkiin.

Minulla oli viime viikolla jopa kolme lepopäivää, jolloin en hikiliikkunut ollenkaan. Kilometrejä kertyi kuitenkin 27,5, ja salitreeniä puoltoista tuntia. Olen itsestäni oikein ylpeä, että olen nyt hoitanut stressiä ja vapaa-ajattomuuden ahdistusta liikunnan avulla. Kun tuntuu, että työt eivät tekemällä lopu, eikä koskaan tule valmista, niin liikkuessa aivot saavat levätä ja psykologisesti on tärkeää saada näin kiireisen ajanjakson aikana välitöntä palautetta. Tuntuman siitä, että jotain tapahtuu nyt ja heti, lenkin jälkeen on jotain valmista, vaikka teoriassahan ihmisen liikkumis-saldot eivät ole ikinä täynnä. Mutta sen kyseisen päivän osalta kyllä. Se on vapauttavaa.

Paino on nyt viimein lomareissun jälkeen pudonnut, mutta mistään huimista luvuista ei puhuta vieläkään. Olen nyt saanut juhannuksen jälkeen 5 kiloa pois. Olen lukuun totta kai pettynyt, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Olen luvannut itselleni, että jos paino jumittaa tai hidastelee vielä ensi kuussa tähän aikaan, niin menen taas lääkäriin. Saan kuitenkin nyt usein kehuja siitä, että olen laihtunut, joten ehkä puntari ei tosiaan kerro kaikkea. Nyt en ehdi asiaa pohtia, sillä oma osansa painon hitaaseen putoamiseen on varmasti tällä työstressillä. Syömiset ovat menneet hyvin, vaikka syön varmasti vieläkin liian vähän, sillä pääasiallisesti elän erilaisilla salaateilla ja itsetehdyillä proteiinijuomilla.

Kiitos kommenteista, oli ihana, että minua oli jopa tänne vähän kaivattu. Kiitos Eli! :) Kirjoitan myös myöhemmin jutun syömishäiriöhistoriastani, kuten yhdelle lukijalle lupasin.

Lenkillä olen pitänyt nyt mukana pientä Gymbossiani. Sen avulla on helppo saada treeniin lisää tehoa, sillä pieni piippaus tasaisin väliajoin käskee minun joko kävellä tai juosta. Treenaan juoksua intervalliharjoituksina, niin jalat, nivelet ja polvet tottuvat paljasjalkakenkiin ja juoksuun ylipäänsä. Olen myös pitänyt siitä, että päätäntävalta juoksun ja kävelyn rytmityksestä on ulkoistettu pienelle laitteelle. Nyt olen kävellyt 2,5 minuuttia ja juossut puoli minuuttia. Kunto on kasvanut, joten jatkosas pidennän juoksuaikaa ja lyhennän vastaavasti kävelyaikaa.

Huijaripuntari

Minulla ei ole nyt ihan tarkkaa viikkopunnituslukua, sillä puntarini on suuri typerys. On täysin kiinni tuurista tai valitusta asennosta, että minkä lukeman siitä saa irti. Siksi joutuu käymään monta kertaa ja toivomaan, että edes kaksi kolme kertaa luku osuu samaan. Tänä aamuna painoni oli kaikkea väliltä 89.8–90.4kg. Vielä ollaan siis korkeamalla kuin ennen-matkaa-luvut, mutta maanantain shokki kolmen kilon nesteenkerääntymisestä on taaksejäänyttä huvia.

90kg raja on minulle joku kirous, en pääse nyt millään siitä eroon, vaikka en repsahtele ja liikun sen 10 tuntia viikossa. Nyt on kolme kuukautta endometrioosi ja pcos -leikkauksista ja kuukausi kontrollistakin, jos vielä parin viikon päästä painan saman verran kuin nyt, niin menen uudelleen lääkäriin. Olen käynyt ravintoterapeutillakin ja kaikki pitäis mennä ruokailujen suhteen hyvin.

Nyt tosin aion hankkia uuden puntarin, en tajua, miten kotiini on moinen ronkeli edes asuttautunut. Haluan sellaisen ihan tavallisen laitteen, joka ei yritäkään mittailla mitään rasvaprosentteja, antaa vain luotettavasti painon ilman, että jalkoja pitää asetella tarkkaan tjsp.

Parin viikon päästä otan taas kuukauden muutos -kuvat, toivottavasti elokuisiin kuviin on taas kiinteytymistä tapahtunut. Olen joskus nuorempana uhonnut, että voisin painaa, vaikka 100 kiloa, jos vain olisin hyväkuntoinen ja näyttäisin hoikalta. Tämä tuntuu olevan kohtaloni, painon pyöriessä korkealla, mutta kunnon ja ulkonäön muuttuneen huomattavasti kesästä.

Mitat ovat kuitenkin nyt olleet samat kuin 26.8., eli kahdessa viikossa muutosta ei kauheasti ole tapahtunut, paitsi että matkalla paino nousi ja nyt se on taas laskenut melkein kokonaan. Pitää jaksaa tsempata, vaikka hitaanlaisesti kaikki tapahtuu. Olen onneksi vienyt itseltäni tekosyyt pois, enkä voi syyllistää itseäni mieliteoista ja lipsahduksista. En muuten kestäisi tätä tahkoamista, jos koko ajan tietäisin, että onnistuisin paremmin, jos olisin jättänyt sen ja sen jutun syömättä.

Jotkut ystävistäni kehuvat itsekuriani, mutta mie itse näen sen näin, ettei mulla ole oikein vaihtoehtoa. Anonyymisti sen voi tänne sanoa, sillä eihän tämmöistä kukaan usko. En käsi sydämellä usko, että minun kuuluisi olla näin iso elämäntapojeni suhteen. Voisin olla 10–15kiloa ylipainoinen, mutta en 30kg. Olen liikkunut aina säännöllisesti, enkä ole syönyt yli omaa osaani. Mutta olen aina ollut sairas, ja nyt vasta olen alkanut ymmärtää, mikä vaikutus niillä on ollut myös painonnousuun. Mutta jos söisin karkin siellä täällä, jäätelöä vähän kesällä, en saisi tämänkään vertaa tuloksia aikaan. Joten itsekuri on aika pakkotila, mutta ei se onneksi tee nyt tiukkaa, kun en makeaa kaipaa ja liikkuminen on tärkeä osa viikkoani. Keino hoitaa stressiä, mukava tapa hoivata parisuhdetta, keskustella ja voida yhdessä hyvin. Minulla on nyt myös hyvin zen-asenne painoon, sillä pakko tässä on kuitenkin elää päivä kerrallaan, joten sama vaikka se putoaisi hitaasti, kun kuitenkin putoaa ja voin hyvin.

Mutta se ei tarkoita, ettenkö silti haluaisi sen oikean lukeman tietää. Joten nyt on hakusessa hyvä peruspuntari!

Viikon kilometrit = 38 km.

Muutoskuvia

Tässä kauhugalleriani kuvia. Näistä pitäisi näkyä nyt kuukauden aktiivisen liikkumisen tulos. Uudemmat kuvat otettu selvästi lähempää, joten selvää eroa ei ehkä vielä huomaa, mutta itse olen näkevinäni peilistä kiinteytymistä. Varsinkin kasvoista, jotka eivät nyt tietenkään näistä kuvista näy. Nolottaa laittaa kuvia, vaikka näistä minua ei varsinaisesti voi tunnistaa. Mutta jos tunnistat, älä paljasta. Suojaathan yksityisyyttäni. :)

Puntarista ovat patterit loppuneet, joten en pysty merkkaamaan viikkopudotusta (tai lihomista) tänne blogiini ylös, mutta viikossa on mitoissa tapahtunut pientä muutosta. Kuvia pyrin päivittämään kuukauden välein ja samoissa vaatteissa, niin näkisin parhaiten muutoksen. Rusketus ei ole noin pahasti hävinnyt, yritin vain saada ylempiin kuviin vähän valoa, jotta niistä saisi jotain selvää. Heinäkuussa huoneisiin pääsi aamusta enemmän valoa kuin tänään. Muuta kuvankäsittelyä en kuvilleni tee. (Mitä järkeä siinä olisikaan. :))

26.8.

28.7.

Nyt sain mittausapua, ja mittasimme tarkkaan vaakatasossa, joten joissakin kohdin näkyy "lihomista", mutta uskon sen johtuneen siitä, että viikko sitten ei katsottu niin tarkkaan keksikohtaa tai sitä, että mittanauha pysyy linjassa. Aion myös lopettaa tuon leppoisimman kohdan mittauksen, sillä se on oikeastaan aika typerä tapa mitata laihtumista, sillä kun yksi kohta kapenee, niin leppoisin kohta laskee kaiken aikaa takapuolta kohden. Ei ole mitäänt arkkaa kohta, josta mitata. Reiden olen mitannut aiemmin lihavimmasta kohtaa, mutta vastaisuuden varalle merkkaan nyt kaikista keskikohdan.

Mitat ovat muuttuneet 25.7. ja 19.8. jälkeen seuraavasti:

Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm -> 96cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm  -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa.)
Lantio: 117–118 cm -> 114cm -> 115.5cm (Olen ilmeisesti lantiosta lihonnut tai sitten mittanauha oli nyt tarkempi kuin viikko sitten.)
Reisi: 71 cm -> 71 cm -> 70cm (keskikohta 63cm)
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm-> 29.5 cm

I've got so much weight on my shoulders

Eilen kävin iltayhdeksältä salilla nostamassa painoja ja polkemassa hirveän huonokuntoisella kuntopyörällä. Vaikka olin ihan hiestä märkä ja kädet eivät enempää jaksaneet nostaa, tänään ei ole ollut mitään lihaskipuja. Olin silti tyytyväinen, että työurakoinnin jälkeen päätimme mennä vielä liikkumaan, sillä siten pysyy hyvä rytmi yllä liikunnan suhteen. Nostin ennätyspainoilla enemmän toistoja kuin aiemmin, joten selvästi kehitystä on tapahtunut. Tein tuttuja hauiskääntöjä, mutta lisäksi kyykkyjä tangon kanssa sekä ojentajaliikkeitä ja penkkipunnerrusta käsipainoilla.

Olen kävellyt ihan hyvin (pyrin että viikossa tulisi kilometrejä noin 35), juossutkin vähän, mutta haluaisin ehtiä liikkua vielä enemmän. Alakerran punttisali on hyvä lisä, sillä sinne pääsee nopeasti, mutta ostin syksyksi yliopiston liikuntasaleihin oikeuden. Minulla oli jäljellä liikuntaseteleitä, joten puolen vuoden kortille jäi hintaa 6,20e. Olen tyytyväinen, että muistin kaivaa edellisen työnantajan kautta hankitut liikuntasetelit esille ennen kuin ne menivät vanhaksi. Hyvä diili ja aion varmasti käydä salilla ja kivoilla ryhmäliikunta-tunneilla. Nyt olen liikkunut noin 10 tuntia viikossa, se on aiempaan verrattuna hurja parannus.

Mulla on ollut liikunnan ja ruokailun suhteen hyvä flow. Olen syönyt vähähiilihydraatttisesti, ketoositikkujen mukaan olen pysynyt ketoosirajalla jo jonkin aikaa. En ole nyt merkinnyt ylös ruokailuja kovin tarkkaan, koska ruokavalioni toistaa hyvällä tavalla itseään. Olen tottunut nauttimaan aamupalan itsetehdyn proteiinijuoman muodossa, töissä syön salaattia. Päivällinen vaihtelee, mutta nyt kuumilla ilmoilla sekin on pysynyt salaattilinjalla. Liikunnan jälkeen juon taas proteiinijuoman. Paljon vettä, teetä ja muutaman kerran vähän kahvia kermalla. (Inhoan kahvia, mutta aina ei aamuisin ehdi juoda teetä.) Mutta kyllä mie vielä Kiloklubiin ruokia merkkaan, kun pääsen koneen äärelle hyvin koko päivän ajan, sillä silloin tarkistan aina ettei hiilareita tule liikaa, enkä myöskään syö liian vähän. Jos tuntuu, että olen syönyt liian vähän, napostelen vähän juustoviipaleita tai pähkinöitä. Mutta en ole ollut nälkäinen, tosin se saattaa johtua ketoosista.

Menkkaturvotus on lähtenyt, mutta edelleen olen vielä toipumistilassa, sillä veren tippuminen jatkuu, mutta uskon sen johtuvan nyt siitä, että kävin kontrollitutkimuksissa, ja sen jälkeen menkat alkoivat, eivätkä ole yli viikkoon vielä loppuneet täysin. Ei haittaa, kunhan vatsa ei enää turpoa 20 senttiä (!!) eikä kipuja tule.

Olen vihdoin päässyt alle 90kg, sillä eilen puntari näytti 89.4kg. En uskalla käydä nyt hetkeen, sillä tiedän painon varmaan hetkellisesti sahaavan ylöspäin. Toivon, että ensi viikolla olen jo alle 89, niin tuo inhottava 90 kilon -raja ei enää kummittelisi taustalla. Olen myös 200gramman päässä siitä, että olen laihtunut 5kg yhteensä.

Mitat ovat muuttuneet 25.7. jälkeen seuraavasti:

Navan kohdalta: 102 cm -> 97 cm
Vatsan motivoivin kohta: 88 cm -> 88 cm (pysynyt samana, mutta minulla on rintakehä niin korkealla, että tässä ei välttämätä paljon tippumista tapahdu. Ongelmakohtani on alavatsa)
Vatsan leppoisin kohta: 117 cm (kahvat ja rölssi) -> 108 cm
Lantio: 117–118 cm -> 114cm
Reisi: 71 cm -> 71 cm
Käsivarsi: 33 cm -> 31 cm

Olen hurjan tyytyväinen, mutta töitä on vielä paljon jäljellä. Ensi viikolla pitää ostaa uusia treenivaatteita, sillä liikun niin paljon, etten selviä enää näillä vähillä, mitä minulla nyt on. Varsinkin kun siirryn syksyä kohden metsänsuojista ihmisten ilmoille. Oikeastaan tarvitsisin kolmannet hyvät urheiluliivit sekä urheiluhousuja. Paitoja ja toppeja on vaikka muille jakaa.

Tältäkö se tuntuu...

Mikä tunne!

Tänään juoksin, oikeasti, kokonaisen kierroksen pururadalla. Vaivatta. Olen vain kävellyt, enkä ole pitkiin aikoihin juossut. Itseasiassa en ollenkaan näin painavana, sillä olen suojellut polviani. Tänään vain tuntui siltä, että taidan juosta tämän alamäen. Sitten jatkoin vielä ylämäenkin, jatkoin eteenpäin ja mietin koko ajan, että jos tuntuu pahalle, niin lopetan ja jatkan kävelyä.

Sopivasti soittimeni alkoi soittaa Jenni Vartiaisen biisistä kohtaa tältäkö se tuntuu.. Mietin vain hämilläni, että oikeasti, tältäkö tämä nyt tuntuu, odotin luhistumista ja vaikeuksia. Mutta eteneminen oli kepeää, iloista. Hengitykseen ei ottanut, eikä kehoni halunnut lopettaa juoksemista. Tai noh, jalat eivät siitä pitäneet. Uudet paljasjalkakengät sopivat minulle jo hyvin kävelyyn, mutta juoksun aikana jalat protestoivat ilkeästi. Vähän penikkatautia siellä, kipeää varvasta ja kantapohjaa täällä. Lopetin siis kierrokseen, vaikka olisin voinut jatkaa. Päätin totutella jalkojani juoksuun, kuten olen totutellut kävelyyn. Nyt kävelen mielelläni Merreleilläni ja ilman sukkia.

Minulla on todella stressaavaa töissä, koko elokuu on ihan hurjaa myllerrystä. Projekteja päällekäin, töitä aamusta iltaan. Tänään meinasin uuvahtaa sähköpostin äärelle, viestejä ja vaatimuksia, oletuksia ja toiveita pilvin pimein. Olin luhistua siihen paineeseen, mutta päätin lähteä ulos kävelemään. Päätin, että unohdan nyt työjutut hetkeksi, kuuntelen hyvää musiikkia ja nautin auringosta. Sitten yhtäkkiä juoksin.

Olen ollut yhtä hymyä sen jälkeen. Paras päätös taas pitkiin aikoihin, ja jaksan nyt ihan eri tavalla tehdä illan taas töitä. Liikunta on parasta stressinpoistolääkettä. Ja noh, lukeminen on toinen. Ennen olisin jo tärissyt sokeri-ikävääni, mutta nyt en tarvitse moisia palkintoja selvitäkseni työtaakasta. Puntarikin on kiittänyt nyt minua 400gramman pudotuksella. Hyppelehdin monta kertaa puntarilla aamusella ja yritin väkisin saada lukeman alle 90kg, ja kävihän se kerran 89.8kg, mutta täytyy nyt vain vielä odottaa. Menkkaturvotus on laskenut, mutta kokonaan ne eivät ole vielä loppuneet, joten myöhemmin kerääntynyt neste varmasti lähtee. Kokonaispudotus leikkauksen jälkeen on 4,4kg. Olen ihan tyytyväinen, vaikka tahti on hitaanlainen. Toisaalta, lääkäri kyllä kehui, että olen hoikistunut, eikä ison leikkauksen jälkeen voi odottaa, että hetkessä keho lähtee toimimaan. Hormonit ovat kyllä jo tasapainottuneet keväisestä, enkä ole enää kipuisa. Iho on parempi, ja mikä parasta, paino laskee.

Palkinnoksi herkkusalaattia. Jos sitä olisi. Kuva on kesän arkistoista, mutta tällä palkitsisin itseni nyt, jos minulla olisi tuoreita mansikoita.

-800grammaa

Vihdoinkin paino on hilautunut taas alemmas, puntari näyttä 800grammaa vähemmän kuin viime kerralla. Nyt paino on 90.4kg, ja odotan kovasti, että pääsisin aloittamaan päiväni taas kasilla, sitten seiskalla ja kuutosella. Luultavasti siihen aikaan en enää puntaroisi joka aamu. Nytkin olen pyrkinyt pitämään taukoja, että paino oikeasti ehtii pudota jonkin verran, ettei joka aamu vähän masenna.

Olen iloinen, sillä olen laskenut hiilareita entisestään, ostin ketoosiliuskoja apteekista, joten olen pystynty seuraamaan että ketoosi pysyy, muttei mene liian "syväksi". Sopivasti sain näillä keinoilla painoa vähän laskettua, sillä tänään on lääkärin kontrolli ja juttelemme pcosista. En ole vielä varma, että tuleeko minulle joku lääkitys, mutta vaikka sivuoireet metformiinissa vähän huolettavat, olen valmis kokeilemaan kaikkea, että painonpudotus olisi mahdollista. En kuitenkaan jaksa "kitkutella" ketoosissa koko elämää.

Sain inspiraation Irwikissalta,, joka on kova sauvakävelijä. Kävin eilen 6,5km lenkin, ja antaapa sauvakävely peruskävelylenkkeihin jotain uutta. Mukavaa vaihtelua. Tänään pitää lääkärin jälkeen käydä uudelleen. Tsemppi päällä, hyvä mieli, mutta enemmän tiedän voinnistani ja leikkauksesta toipumisesta vähän myöhemmin.


Päivitys:

Lääkärikäynti meni oikein hyvin. Leikkaus on onnistunut, eikä minulla ollut enää jälkiä endometrioosista tai pcosista. Leikkauksen aikana minulle asennettiin kierukka pitämään noita pois siihen asti, että yritämme lasta. Nyt kaikki näytti niin hyvälle, että voin sanoa olevani terve ja näiden ei pitäisi haitata sitten myöhemmin lapsensaantia! JEE!!

Lääkäri oli vielä niin kiva, että kehui minun kiinteytyneen sitten viime näkemän ja uskoi, että paino lähtee nyt hormonitasapainon korjautuessa ja näiden vaivojen poistuessa laskuun. Pitää vain jatkaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja liikkua näin paljon kuin nyt.

Tänään vietämme kolmivuotiskihlajaispäivää, pyysin jo sauvakävelyseuraa, hyvää ruokaa ja yhteislukuhetkeä. Heh, kuulostaa vähän tylsälle, mutta huomenna on niin kiireinen päivä, että mielelläni nautiskelen mieltäkohottavista ja -rentouttavista asioista kahdestaan.

I've got the moves like Jagger

Aamu alkoi tänään varhain, kesällä sitä herää niin helposti ajoissa täysin virkeänä. Huomenna aion kyllä mennä jo seitsemäksi töihin, että pääsen myös varhain pois. Minun pitäisi ostaa itselleni uudet lenkkarit, sillä en enää pysty käyttämään nykyisiäni. Toiset ovat niin kuluneet kantaosasta (olen valitettavasti kantapäätömäyttelijä) ja toiset ovat niin epämukavia jalassa, että tänään ja eilen jouduin lenkin loppupuolella kulkemaan paljain jaloin kotiin. Nyt joudun pitämään vähän taukoa, sillä olen rasittanut oikeaa jalkaani liikaa, enkä pysty kunnolla lenkkarit jalassa varaamaan sen päälle.

Mietin kyllä, että ostaisinko paljasjalkakengät, sillä jalkani ovat tykänneet nyt paljain jaloin kävelystä. (Totta kai, kun lenkkarit jalassa olen kokenut niin vietävää kipua.) Täytyy miettiä tarkkaan, sillä en toisaalta halua että jalat kipeytyvät niin, etten pysty kävelemään pitempiä matkoja päivittäin. Toisaalta olen aloittanut niin innokkaasti, että on luonnollistakin, että paikat kipeytyvät. Lihakset eivät onneksi ole olleet kipeitä, vain oikea jalka (ja siitäkin lähinnä kantapää ja nilkka).

Pystyin siis kävelemään tänään vain yhden kierroksen läheisellä pururadalla, joten kilometrejä kertyi tänään vain kolme. Viikon aikana olen kävellyt vain 33 kilometriä, mutta olen silti tyytyväinen, että olen ehtinyt ulkoilemaan lähes joka päivä. Paino on pudonnut heinäkuun aikana 3.2kg, vauhti ei siis päätä huimaa, mutta olen kyllä muuten solakoitunut jaloista, takapuolesta ja vatsasta. Selvästi kävely on tehnyt hyvää ja jaksan uskoa, että vauhti tästä kovenee.

Kuva on napattu tänään lenkkipolulta. Niin kaunis päivä, harmikseni minun kohdaltani lähinnä pirttipäivä. Toisaalta testasin ensimmäistä kertaa kurkkulasagnea (mielenkiintoinen maku, johon nopeasti kyllästyi), pesin pyykit, luin kirjaa, bloggasin ja illalla on sauna.

Yritän ideaoida blogiini kivan bannerin, nyt tämä on niin valkoinen ja tylsähkö. Ehkä käytän osaksi tämänpäiväistä kuvaa.