These Shoes Are Made for Walking

Uudet Merrelin barefootit toimivat kävelylenkeillä ihan mahtavasti. Luulin, että jalkani kipeytyisivät niistä helposti, mutta ainakin vielä olen välttynyt kivuilta (koputtaa puuta). Kävelin eilen 10km lenkin, välillä löysäsin nauhoja ja välillä pistin taas kireämmälle, sillä olin epävarma, että miten uudet kengät näin pitkällä lenkillä käyttäytyvät. Tai oikeastaan, miten jalat sulattavat uudet tulokkaat. Kävin parina päivänä lyhyemmät lenkit, että saisin kenkiin vähän tuntumaa. Molempina päivinä oli suuri kiusaus kävellä vielä enemmän, niin kepeältä askel tuntui. Lauantaina kävelin 5km näillä kengillä, ja huomasin, että laastareilla sain hyvin suojattua nilkan hinkkautumiselta.

Kuva havainnollistaa sen, kuinka ohut näiden Merrelin Lithe Glove -kenkien pohja on. Silti se on niin paksu, että jalkani eivät ole kipeytyneet paljasjalkakenkäilystä. Mietin, että salikengiksi voisin hommata vielä ohuemmat, esimerkiksi Feelmaxit. Mutta niiden aika ei ole vielä. Paljasjalkakenkäilyyn koukuttuu nopeasti, kengät ovat niin keveät ja vaikka otin umpinaisen mallin, ne ovat muita kenkiäni viileämmät. Jalka ei haudu ulkona, mutta sisällä näissäkin on kuuma.

Huippuhyvä ostos!!

I've got the moves like Jagger

Aamu alkoi tänään varhain, kesällä sitä herää niin helposti ajoissa täysin virkeänä. Huomenna aion kyllä mennä jo seitsemäksi töihin, että pääsen myös varhain pois. Minun pitäisi ostaa itselleni uudet lenkkarit, sillä en enää pysty käyttämään nykyisiäni. Toiset ovat niin kuluneet kantaosasta (olen valitettavasti kantapäätömäyttelijä) ja toiset ovat niin epämukavia jalassa, että tänään ja eilen jouduin lenkin loppupuolella kulkemaan paljain jaloin kotiin. Nyt joudun pitämään vähän taukoa, sillä olen rasittanut oikeaa jalkaani liikaa, enkä pysty kunnolla lenkkarit jalassa varaamaan sen päälle.

Mietin kyllä, että ostaisinko paljasjalkakengät, sillä jalkani ovat tykänneet nyt paljain jaloin kävelystä. (Totta kai, kun lenkkarit jalassa olen kokenut niin vietävää kipua.) Täytyy miettiä tarkkaan, sillä en toisaalta halua että jalat kipeytyvät niin, etten pysty kävelemään pitempiä matkoja päivittäin. Toisaalta olen aloittanut niin innokkaasti, että on luonnollistakin, että paikat kipeytyvät. Lihakset eivät onneksi ole olleet kipeitä, vain oikea jalka (ja siitäkin lähinnä kantapää ja nilkka).

Pystyin siis kävelemään tänään vain yhden kierroksen läheisellä pururadalla, joten kilometrejä kertyi tänään vain kolme. Viikon aikana olen kävellyt vain 33 kilometriä, mutta olen silti tyytyväinen, että olen ehtinyt ulkoilemaan lähes joka päivä. Paino on pudonnut heinäkuun aikana 3.2kg, vauhti ei siis päätä huimaa, mutta olen kyllä muuten solakoitunut jaloista, takapuolesta ja vatsasta. Selvästi kävely on tehnyt hyvää ja jaksan uskoa, että vauhti tästä kovenee.

Kuva on napattu tänään lenkkipolulta. Niin kaunis päivä, harmikseni minun kohdaltani lähinnä pirttipäivä. Toisaalta testasin ensimmäistä kertaa kurkkulasagnea (mielenkiintoinen maku, johon nopeasti kyllästyi), pesin pyykit, luin kirjaa, bloggasin ja illalla on sauna.

Yritän ideaoida blogiini kivan bannerin, nyt tämä on niin valkoinen ja tylsähkö. Ehkä käytän osaksi tämänpäiväistä kuvaa.

Tämä on minun juttuni, olen keksinyt sen itse.

Olen kävellyt kahdessakymmenessä päivässä yli sata kilometriä. Tunnen leijuvani melkein pilvissä, niin hyvälle tuntuu astella ulkona luonnossa, nauttia kesästä, kuunnella äänikirjoja tai musiikkia ja ideoida vapaasti mielessään. Jossain välissä heräsi ajatus aloittaa blogi kävelemisestä, tästä uudesta harrastuksestani. Blogi, jonne ikuistaisin itselleni maisemia, joita näen. Blogi, jonne kirjaisin niitä ajatuksia, jotka ulkona nousevat mielenpäälle. Blogi, joka toimisi motivaattorina niinä hetkinä, kun  kuntoremontti tuntuu typerälle. Paikka, josta noutaa kesäaurinkoa, kun ilmat kylmenevät ja metsätiet peittyvät lumella.

Kävelykunto kasvaa nopeasti, usein harhaudun ajattelemaan, että lenkkeily tarkoittaa vain juoksemista ja käveleminen ei ole riittävää/tarpeeksi/järkevää. Nyt en pyri kohti juoksukuntoa, se ei ole se loppumaali, jonka takia kävelen. Haluan liikkua säännöllisesti ja pudottaa painoa. Blogini tarkoitus on kirjata ajatuksia ylös kilometrien vaihtuessa. Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen, joten tulen toisinaan myös esittelemään hyviä reseptejä.

Taustatietoja: olen kolmikymppinen tekstityöläinen, tarkemmin en halua ammatistani puhua, koska en halua tulla tunnistetuksi. Useampi projekti aina kesken, yksi niistä on graduni, jonka aloitin alkuvuodesta. Olen sairastanut vakavan syömishäiriön, ollut osastohoidossa ja parantunut siitä. Nyt olen noin 25 kiloa ylipainoinen. Pudotettavaa siis riittää, kiitos jos jaksat pysyä kyydissä ja tsempata minua tavoitteissani. Minulla on hormonaalinen sairaus, joka vaikeuttaa painonpudotusta ja on osaltaan ollut myös massaa kerryttämässä. Sain tietää tästä hyvin vähän aikaa sitten ja olin kuukausi sitten leikkauksessa. Nyt toivon, että toipuminen on nopeaa ja kuntoprojekti saa hyvän startin.

Tämä blogi on yksi askel lisää kävelymatkallani.
Otsikon nappasin lenkkilevyltäni.