Tältäkö se tuntuu...

Mikä tunne!

Tänään juoksin, oikeasti, kokonaisen kierroksen pururadalla. Vaivatta. Olen vain kävellyt, enkä ole pitkiin aikoihin juossut. Itseasiassa en ollenkaan näin painavana, sillä olen suojellut polviani. Tänään vain tuntui siltä, että taidan juosta tämän alamäen. Sitten jatkoin vielä ylämäenkin, jatkoin eteenpäin ja mietin koko ajan, että jos tuntuu pahalle, niin lopetan ja jatkan kävelyä.

Sopivasti soittimeni alkoi soittaa Jenni Vartiaisen biisistä kohtaa tältäkö se tuntuu.. Mietin vain hämilläni, että oikeasti, tältäkö tämä nyt tuntuu, odotin luhistumista ja vaikeuksia. Mutta eteneminen oli kepeää, iloista. Hengitykseen ei ottanut, eikä kehoni halunnut lopettaa juoksemista. Tai noh, jalat eivät siitä pitäneet. Uudet paljasjalkakengät sopivat minulle jo hyvin kävelyyn, mutta juoksun aikana jalat protestoivat ilkeästi. Vähän penikkatautia siellä, kipeää varvasta ja kantapohjaa täällä. Lopetin siis kierrokseen, vaikka olisin voinut jatkaa. Päätin totutella jalkojani juoksuun, kuten olen totutellut kävelyyn. Nyt kävelen mielelläni Merreleilläni ja ilman sukkia.

Minulla on todella stressaavaa töissä, koko elokuu on ihan hurjaa myllerrystä. Projekteja päällekäin, töitä aamusta iltaan. Tänään meinasin uuvahtaa sähköpostin äärelle, viestejä ja vaatimuksia, oletuksia ja toiveita pilvin pimein. Olin luhistua siihen paineeseen, mutta päätin lähteä ulos kävelemään. Päätin, että unohdan nyt työjutut hetkeksi, kuuntelen hyvää musiikkia ja nautin auringosta. Sitten yhtäkkiä juoksin.

Olen ollut yhtä hymyä sen jälkeen. Paras päätös taas pitkiin aikoihin, ja jaksan nyt ihan eri tavalla tehdä illan taas töitä. Liikunta on parasta stressinpoistolääkettä. Ja noh, lukeminen on toinen. Ennen olisin jo tärissyt sokeri-ikävääni, mutta nyt en tarvitse moisia palkintoja selvitäkseni työtaakasta. Puntarikin on kiittänyt nyt minua 400gramman pudotuksella. Hyppelehdin monta kertaa puntarilla aamusella ja yritin väkisin saada lukeman alle 90kg, ja kävihän se kerran 89.8kg, mutta täytyy nyt vain vielä odottaa. Menkkaturvotus on laskenut, mutta kokonaan ne eivät ole vielä loppuneet, joten myöhemmin kerääntynyt neste varmasti lähtee. Kokonaispudotus leikkauksen jälkeen on 4,4kg. Olen ihan tyytyväinen, vaikka tahti on hitaanlainen. Toisaalta, lääkäri kyllä kehui, että olen hoikistunut, eikä ison leikkauksen jälkeen voi odottaa, että hetkessä keho lähtee toimimaan. Hormonit ovat kyllä jo tasapainottuneet keväisestä, enkä ole enää kipuisa. Iho on parempi, ja mikä parasta, paino laskee.

Palkinnoksi herkkusalaattia. Jos sitä olisi. Kuva on kesän arkistoista, mutta tällä palkitsisin itseni nyt, jos minulla olisi tuoreita mansikoita.